Minulla on pitkään ollut suunnitelmana toteuttaa yhden miehen show. Lisäpotkua suunnitelmalleni sain toisella vierailullani Yhdysvaltoihin helmi-maaliskuussa 2011. Ammattini puitteissa vierailin siellä lukuisissa eri esityksissä (taikuri, sirkus, komedia jne.) Kaksi esitystä kuitenkin jäi mieleeni syvästi.
New Yorkissa taikuri Steve Cohenilla on yli 10 vuotta pyörinyt “Chamber Magic” esitys (www.chambermagic.com). Esityksen konsepti on mielenkiintoinen. Kyseessä ei ole perinteinen taikashow siinä merkityksessä, jossa tavalliset ihmiset yleensä mieltävät taikashown. Ei taikuria lavalla, ei isoja välineitä, ei koko perheelle sopivia hauskoja kaskuja. Cohenin esitykset ovat niin sanottua lähitaikuutta. Taikuus esitettiin arvokkaasti aikuisille sopivana viihteenä; pieniä, intiimejä, koskettavia, jopa henkilökohtaisia temppuja. Paikalle mahtui vain 40 ihmistä ja tilana toimi yksi New Yorkin hienoimmista Waldorf Astorria hotellin sviiteistä. Esitykseen oli myös tarkka pukukoodi. Vaikka periaatteessa Cohen teki hyvin perinteistä klassista taikuutta ja perinteisiä efectejä, niin tila ja osallistujat loivat puitteet, jossa taikuus tuntui ainutkertaiselta ja arvokkaalta.
Las Vegasissa, taikuri Paul Vigilillä oli konseptiltaan samantyyppinen show. Tosin, Vigil ei esiintynyt hienossa sviitissä, vaan hänen esiintymispaikkanaan toimi legendaarisen Mirage kasinon yhteydessä oleva King Ink tatuointi baari/kahvio/vapaa-ajanviettopaikka. Vigilin shown konsepti kuitenkin oli hyvin samankaltainen. Paikassa oli yksittäinen rauhallisempi tila, jonne mahtui 20-30 henkeä, istumaan pienen pöydän ympärille. Tässä tilassa Vigil esitti sitten kahdesti viikossa hyvin intiimin ja tunnelmallisen lähitaikuusshown. Perusidea oli sama kuin Cohenilla. Taikuus kantoi omalla voimallaan. Ei erikoisia lavasteita, ei värikästä rekvisiittaa, ei väkisin väännettyä huumoria. Vain mies, pieni intiimi tila, aikuisyleisö sekä todella vahvaa taikuutta. Jokainen paikalla olija pääsi osaksi esitystä ja pääsi oikeasti kokemaan taikuuden mahdollistaman alkukantaisen hämmästyksen tunteen.
Näistä esityksistä syttyikin sitten itselläni pieni kipinä. Voisiko tällainen konsepti toimia myös Rovaniemellä? Materiaalia eli todella vahvaa taikuutta minulta löytyy runsaasti.
Yleisöön voisi paikallisten lisäksi laskea turistit jotka talvella ilta-aikaan pyörivät haalareissaan Koskikatua edes takaisin kuin porotokka. Turistiyritysten edustajien mukaan tämä johtuu siitä, että turistiryhmien päivät ovat täytetty ohjelmalla, mutta iltaisin heille harvemmin on tarjolla mitään. Tämän lisäksi iso osa keskustan liikkeistä menee kiinni jo seitsemän aikoihin. Ongelmana turistien kohdalla on se, että kielimuuri karsii paljon mahdollisista ilta-aktiviteeteista. Teatteri, elokuvat, suomalainen tanssiravintola, stand-up komiikka ja niin edelleen eivät meinaa millään taipua kielimuurin yli. Uskoakseni taikatempuilla ja taikuudella olisi kuitenkin mahdollisuus ylittää tämä muuri.
Vain keskeisellä paikalla oleva tila uupuu ja tällä hetkellä aika näin suuren projektin toteuttamiseen. Ehkä tulevaisuudessa…