Ensi lauantaina ne olisivat edessä, taikurien SM kisat käydään taas Kouvolassa. Edellisestä kerrasta tulee kaksi vuotta ja silloinen tulos (SM 2. PM 3.) kieltämättä edelleen kaivelee mielessä. Silloin kaikki kaatui kahteen isohkoon virheeseen heti ohjelman alussa. Nyt niitä ei pitäisi enää kyetä tapahtua, mutta kilpailut ovat aina kilpailuja. Se kuka kyseisenä kilpailupäivänä, sen tuomariston edessä ja silmissä on paras, voittaa. Mitä tahansa voi tapahtua…
Kilpailuesitykseni on periaatteessa sama kuin kaksi vuotta sitten, eli se tulee keskittymään nousevien korttien ympärille. Kaksi vuotta sitten kilpailun jälkeen sain muutamia hyviä pieniä muutosehdotuksia rutiiniin ja ne ovat nyt lisätty siihen. Myös käsikirjoitukseen on tullut pieniä muutoksia, jotka yhtenäistävät kokonaisuutta ja olen rytmittänyt kokonaisuutta lisäämällä rutiiniin toisen ääniraidan tunnelman luomiseksi. Olen myös lisännyt koko rutiinin mahdottomuutta tekemällä sen irrallaan pöydästä joka samalla lisää myös sen näkyvyyttä. Ja kaiken edellä mainitun lisäksi olen muuttanut lopun rakenteen maksimaalisen yleisöreaktion saamiseksi.
Yksi maailman arvostetuimmista korttitaikureista, Roberto Giobbi, sanoi minulle jo viimeksi, että espanjalaisen taikurimestari Juan Tamarizin ohella, rutiinini on paras ”nousevat kortit” jonka hän on nähnyt. Tuo lämmitti sydäntä todella paljon ja nyt rutiini on minusta vielä parempi. Viiden vuoden uurastuksen jälkeen alkaa tuntua, että se on niin sanotusti valmis : Se on ehkä kaikista rutiineistani se, josta olen kaikkein ylpein. Olen valehtelematta käyttänyt satoja ellen jopa tuhansia työtunteja sen hiomiseen, viilaamiseen ja taustatutkimuksen tekemiseen. Puhumattakaan rahasta…
Tosin ei myös pahaa siinä missä hyvää. Viimeisen kahden viikon aikana kävin tekemässä esitykseni noin 30:ssä eri paikassa testiyleisöille ja noissa testeissä kaikki joka vaan ikinä voi mennä vikaan…. Meni… Esityksissä tapahtui asioita, joita ei ole ikinä ennen tapahtunut harjoituksissa tai keikalla. Ja minulle ei ole edelleenkään aavistusta mikä nuo sattumukset aiheutti… Kokonaisuutena noita epäonnistuneita vetoja oli ehkä puolenkymmentä, mutta ne jäivät kummittelemaan takaraivoon…. Mitä jos juuri kisoissa käy näin?
Kilpailuesitykseni heikoin lenkki on ehkä kuitenkin sen avaus. Sain jo viimeksi palautetta siitä. Osa tuomaristosta ei ollut pitänyt siitä. Yksi syy tälle oli jo mainitsemani alun pari virhettä, mutta myös se, että tuomaristo ei ollut tiedostanut näkevänsä täysin uutta tapaa toteuttaa kyseistä temppua. Kyseessä on siis alla oleva temppu joka löytyy Youtube kanavaltani sekä Facebook ryhmästä. Video on noin neljän vuoden takaa.
Itse efecti, jossa eri suuntiin kääntyvät kortit kääntyvät itsestään samaan suuntaan, täyttää ensi vuonna 100 vuotta. Suuri osa taikureista myös tietää vähintään puolenkymmentä tapaa tehdä saman efectin, mutta yksikään muu olemassa oleva versio efectistä ei ole niin ”puhdas” kuin lähes kymmenen vuotta kehittämäni tapa. Ongelmallista kuitenkin kilpailun kannalta on se, ymmärtääkö tuomaristo näkevänsä jotain uutta. Viimeksi näin ei ollut. Tästä johtuen olen muuttanut rutiinin rakennetta tuosta videolla olevasta siten, että kykenen taikuri yleisölle osoittamaan heti alkuun, että he näkevät jotain ei niin perinteistä, mutta silti se pääparannus joka erottaa rutiinini kaikista muista vastaavista tulee esille vasta ihan sen lopussa. Ongelmallisuutta lisää se, että juuri ennen vuodenvaihdetta markkinoille tuli versio tempusta joka on hyvin samankaltainen ja siinä on samoja etuja kuin minun versiossani. Mutta minun on silti vielä puhtaampi. Mutta tuon kykenee huomaamaan tai tiedostamaan vain hyvin korkeatasoinen korttitaikuri.
Toiseksi rutiinin näkyvyys huolettaa. Ennen tein rutiinin pöydällä ja olen edelleen sitä mieltä, että se on vahvimmillaan pöydällä tehtynä, sillä taikurin ei tarvitse koskea juurikaan kortteihin. Kaikki mahdollisuus vilppiin sulkeutuu pois yleisön mielissä. Mutta näkyvyyden takia kuitenkin muokkasin rutiinin tehtäväksi kokonaan käsissä. Koin että tämä on välttämätöntä, sillä minun täytyy voittaa yleisö puolelleen jo ensimmäisellä efectillä. Sinänsä muuten outoa ,että lähitaikuuskilpailu pidetään 400 henkeä vetävässä teatterissa, mutta toisaalta, yleisö on saatava jollakin mahdutettua paikalle 🙂
Mutta olen aika luottavaisin mielin lähdössä Kouvolaan. Jos vedän virheettömän ohjelman niin olen lopputuloksissa korkealla. Ja sitten voisikin alkaa tähtäilemään Ranskan EM kisoihin 2014. Olen nähnyt lukuisia korkeatasoisia taikurikilpailuita ja ohjelmani erottuisi edukseen. Se eroaa massasta, on erilainen, visuaalinen erillä tavalla kuin yleensä ja sisältää jopa pienen viestin. Ja erikoista rutiinissa on myös se, että se on suunniteltu alunperin tavalliselle yleisölle esitettäväksi ja se on osana lähitaikuus showtani. Mutta mihin se riittää? Noh, aika kertoo…