Koko lomaa emme olleet Bangkokissa vaan kävimme myös vajaan viikon Pattayalla. Bangkokista on Pattayalle matkaa noin 160km ja sinne pääsee joko minibussilla, perus bussilla tai taksilla. Taksille hintaa tulee noin 1500 baht (reilu 30e) ja matkassa menee liikenteestä riippuen parisen tuntia. Tosin kuten aikaisemmin jo varoitin, taksit kaahaavat, turvavälejä ei juurikaan tunneta ja turvavöistä ei usein ole tietoakaan… Tältä kannalta ajateltuna perus ilmastoitu bussikaan ei ehkä ole huono vaihtoehto, vaikka matka kestääkin tunnin kauemmin sillä bussit pääsääntöisesti noudattavat nopeusrajoituksia. Maisemien kannalta matka ei ole kovin kummoinen. Arviolta lähes ensimmäiset 100km mennään Bangkokin katujen yläpuolelle rakennetuilla korotetuilla moottoriteillä joilla on usein 4-6 kaistaa suuntaansa.
Pattayalla majoituimme pohjois-Pattayalle Best Western Pattaya hotelliin. Hotelli sijaitsi siis toisessa päässä (4-5km) Pattayan rantaa kuin kuuluisa kävelykatu mikä ei ehkä ole huono asia. Hotelli oli vain kolmen tähden hotelli, mutta tilojen, palvelun ja kaiken puolesta oikeastaan ylivoimaisesti paras hotelleistamme. Tälle olisi voinut jo sen neljä tähteä antaa, miksei jopa viisi. Loistava huone, siisti, parvekkeelta merinäköala, loistava aamupala, rauhallinen jne. Ei oikeastaan mitään valittamista tilojen suhteen.
Pattayan yleisilme oli hyvin samankaltainen kuin Bangkokissa. Kokonaisuus on hyvin epäjärjestynyt, sekava ja ei oikeastaan millään tasolla kovinkaan houkutteleva. Ja koska kyseessä on Phuketin ohella yksi Thaimaan suurimmista turistikohteista, väkeä piisaa väsymiseen asti. Etuna tosin Bangkokiin oli se, että Pattayalla tosiaan sai asiakaspalvelua, eikä myyjiä kiinnostanut enemmän Angry Birdsin tai facebookin naputtelu. Pattayalla myös puhuttiin paljon enemmän ja parempaa englantia kuin Bangkokissa. Tosin koska kyseessä oli loppiaisen jälkeinen viikko, niin Pattayan oli lähes vallanneet venäläiset turistit. En tiedä sitten onko Pattayalla aina iso osa mainoksista venäjäksi vai oliko kyse sesonki mainonnasta.
Angry Birdseistä muuten sen verran että suomalaisena Suomessa ei todellakaan tajua kuinka iso juttu vihaiset linnut ovat. Niitä myytiin Thaimaassa joka paikassa! Pehmoleluja, vaatteita, t-paitoja, reppuja, sandaaleja, shortseja… Vähintään joka toisella katukauppiaalla oli jonkin sortin Angry birds tuotevalikoima. Tuskinpa Rovio saa näistä osuutta tai tiedä sitten. Etenkin pehmolelut vaikuttivat ja näyttivät tismalleen samalta kuin prismassa myytävät vastineensa, mutta hinta oli ehkä kolmas-osa Suomen vastaavista. Silti mielenkiintoista, että mitään muuta tuotemerkkiä ei katukuvassa näkynyt yhtä vahvana.
Liikkuminen Pattayalla oli suhteellisen helppoa. Paikka on huomattavasti virtaviivaisempi kaavoitukseltaan kuin esim. Bangkok vaikka kyllä täältäkin pitkiä sivukujia löytyi. Paikan erikoisuus omiin silmiin oli silti paikalliset taksit. Ns. normaaleja takseja ei juurikaan nähnyt missään vaan suuri osa oli lava-auto takseja 8-12 henkeä ja ne liikkuivat usein kimppatakseina. Taksit eivät myöskään Pattayalla ajaneet juuri ikinä mittarilla ja tuskin näissä lava-autoissa etes mittaria olisi. Niinpä liikkuminen oli jatkuvaa taistelua kusetusyrityksiä vastaan ja huomattavasti kalliimpaa kuin Bangkokissa, sillä lyhyestäkin matkasta joutui äkkiä maksamaan 150-200 baht. Ei tuo tietty länsimaalaiseen lompakkoon ole kuin 3-5e, mutta pitkin päivää tuohon saa äkkiä menemään parikin kymppiä.
Tuk tukit ja Bangkokin savusumu sentään loistivat poissaololtaan, liikenne tuntui hieman turvallisemmalta kuin Bangkokissa, mutta liikenteen sekaan oli sotkettu ulkomaalaiset turistit skoottereineen. Pistää miettimään mitähän läkkärituristi miettii lähtiessään liikenteen sekamelskaan… Ei ainakaan omaa turvallisuuttaan. Liikenteen hektisyydestä huolimatta koko matkan aikana näimme vain yhden kolarin, jossa juurikin kaksi skootteria rysäytti toisiinsa aika vauhdilla. Menopelit menivät lunastukseen, mutta kuljettajat ja kyytiläiset taisivat selvitä isomman puoleisilla asvaltti-ihottumilla. Liikenne-onnettomuudet ovat silti Thaimaassa arkipäivää ja Bangkokissa tästä oli hotellimme viereisen sairaalan seinässä muistutuksena kyltti:
”Kuinka monta päivää edellisestä onnettomuudesta tässä risteyksessä: 0 päivää Ennätys: 2 päivää”
Pattayan rannat
Siamin lahden rannalle sijoittuva Pattaya on luonnollisesti rantalomakohde. Itse asiassa koko kaupungin pää kävelykatua vierustaa Pattaya Beach. Rannalle tulee mittaa tosiaan +5km mutta se on Suomalaisittain ammuttu täyteen! Myös vedenlaatu on todella heikko ja sen näkee turistien uinti-innokkuudessa. Tämä johtuu kuulemma siitä, että vielä 90-luvun puolella kaikki hotellit tyhjensivät jätevetensä suoraan mereen! Tosin viimeisen vuosikymmenen aikana tilanne on hieman parantunut vedenpuhdistamojen myötä, mutta silti en suosittelisi vettä uimiseen. Tosin, rannalla voi pitää hauskaa myös ilman että veteen asti menee. Tarjolla oli muun muassa vesihiihtoa, vesiskootteriajelua, purjelautailua, surffausta ja kalastusta. Kaiken lisäksi kova kilpailu pitää kuulemma hinnat suhteellisen edullisina. Tämän lisäksi Pattaya beach tunnetaan ravintoloista, ostosmahdollisuuksista ja yöelämästä.
Koska Pattaya Beach oli mitä se oli niin pääasiallinen ranta jossa vietimme aikaa oli Pattayan eteläosissa sijaitseva Jomthien Beach. Matkaa rannalle tosin tuli noin 8km mutta taksilla sinne pääsi noin 250 bahtilla. Rannan piti olla perheystävällisempi ja rauhallisempi, mutta kyllä sekin oli ihan täyteen ammuttu. Tosin, vesi oli hieman parempaa. Perheille en silti suosittelisi kumpaakaan rantaa sen takia, että ranta on jyrkkä ja vesi syvenee todella nopeaa! Lapset eivät yksinkertaisesti kykene kummallakaan rannalla uimaan.
Mitähän muuta rannoista voisi sanoa. Noh, aurinkotuolin ja varjon vuokra on noin 1,5e päivä. Rantoja kier-tää jos minkä sortin kaupustelijaa; rihkamaa, ruokaa, pikkupurtavaa, kelloja, vaatteita. Sanotaanko että kahden minuutin välein oli joku seisomassa auringon edessä ja yrittämässä kaupata sinulle jotain. Pitem-män päälle äärimmäisen ärsyttävää. Virvoitusjuomia tosin tuotiin ihan aurinkotuoliin asti halutessasi ja juoma oli kylmää 😛 Antibioottikuuri rajoitti nesteytyksen Cola linjalle mutta hyvää sekin oli ainakin keitetyn maissin kanssa.
Pohjois-Pattayalla olisi ollut vielä kolmas ranta, jolla emme ikinä käyneet. Vastaavasti Pattayan satamasta lähtee aamupäivästä lauttoja lähisaarille joiden vesi onkin kuulemma sitten kuin suoraan elokuvista. Eli km pituisia hiekkarantoja, matalat rannat ja kirkasta vettä. Emme valitettavasti kuitenkaan ehtineet suunnata rannoille, sillä lauttaliikenne loppui 1:ltä. Tosin pikaveneillä olisi päässyt niille myös, mutta hinta-tasosta ei ollut tietoa.
Muu tekeminen Pattayalla
Ehkä suurin ero Bangkokin ja Pattayan välillä oli juuri tuo turistille suunnattu tekemisen paljous. Siinä missä Bangkokissa meinasi välissä hieman iskeä tekemispula ja välimatkat olivat pitkiä niin Pattayalla tekemistä olisi kyllä piisannut.
Shoppailu Pattayalla rajoittui lähinnä ranta/katukauppiaisiin ja pariin ostoskeskukseen. Toinen keskuksista oli Hilton hotellin yhteydessä ja hinta-taso oli länkkäritasoa. Edullisempi vaihtoehto Mike’s shopping mall sijoittui etelämmäs ja siellä hinta-taso oli jonkin verran Suomea edullisempaa. En nyt silti Pattayalle asti lähtisi shoppailemaan, mutta kyllä kai noissakin saisi päivän väkisin kulutettua. Luonnollisesti ostoskeskuk-sista löytyi myös modernit elokuvateatterit, Ripleyn usko tai älä museo, lukuisia ruokapaikkoja jne.
Päivällä Pattayan läheisyydestä löytyi mm elefantti ja krokotiilifarmit. Elefanttifarmilla pääsee ratsastamaan ronsuilla ja näkemään niiden koulutusta, miten niitä hyödynnetään työnteossa jne. Kroksotiilejä emme käyneet katsomassa sillä, näimme niitä jo Bangkokin eläintarhassa. Ja jostain syystä kaikki käärmettä edes etäisesti muistuttavat otukset saisi minun puolesta tappaa sukupuuttoon 🙂
Mini Siam/mini maailma oli eräänlainen puisto, jossa oli näytillä maailman merkittävimpiä nähtävyyksiä pienoiskoossa. Mittakaavana taisi olla 1/25:een jos en ihan väärin muista. Aikaa kului kierrellen leppoisasti 2-3h ja kameralla sai räpsiä kovasti kuvia.
Omasta uravalinnasta johtuen silmiin iski myös Tuxedo nimisen taikurin oma taikateatteri. Tuxedo mainosti kovasti olevansa Thaimaan paras taikuri ja omistavansa Thaimaan ainoan taikateatterin. Lippu maksoi 500baht eli noin 12e. Teatteri itsessään oli ihan siisti ja veti noin 200 henkeä. Siksi olikin hieman sääli että paikalla oli ehkä noin 40 ihmistä. Tosin esityksiä oli joka päivä, neljä kertaa päivässä, joten ainakaan laiskuudesta ei esiintyjiä voi moittia. Markkinoinnillisesti voi tosin kysyä että eikö olisi parempi ja mukavampi etenkin esiintyjille vetää show esim. kahdesti illassa täydelle salille kuin neljä kertaa melkein tyhjälle salille?
Itse show oli ihan ok… Manipulaattorina Tuxedo oli ihan ok ja teki vaikeitakin juttuja suht puhtaasti. Tosin manipulaatio-osuus olikin ehkä esityksen paras osuus, sillä sitä seurasi iso kasa perus Vegas illuusioita. Alkuperästä ei ole tietoa, mutta osa haiskahti hieman itse kasatuilta tai piraateilta. Black art oli suht kovassa käytössä ja tekipä Tuxedo myös pitkän pätkän Omar Pashan ”black art ohjelmasta”. Ennen esitystä mainostettiin että Tuxedo olisi ainoana aasialaisena ostanut ihan oikeudet esitykseen. Vaikea sanoa… Teatteri oli pätkän aikana niin pimeä että kenellekään ei jäänyt epäselväksi miten homman täytyi toimia. Pienellä lavalla lavasteet ja illuusiot kuitenkin vaihtuivat lähes hengästyttävää vauhtia ja olipa pienelle lavalle mahdutettu myös Brett Danielsin kuuluisaksi tekemä illuusio, jossa nainen ilmestyy suoraan ilmaan leijumaan ja katoaa siitä. Potentiaalia olisi, mutta pientä tai suurta hiomista kaivattaisiin sinne sun tänne.
Tuxedo ei itse asiassa ollut ainut taikuri jonka näin Pattayalla. Kävelykadulla esiintyi katutaiteilija joka oli maskeerannut itsensä täysin Michael Jacksonin näköiseksi, tanssi ja teki pallo manipulaatiota, sekä Losan-derin leijuvaa pöytää (itse kasattu, ruma piraattiversio). Pöydän hän teki vielä niin huonosti että kenelle-kään ajattelukykyiselle ihmiselle ei jäänyt epäselväksi miten pöytä leijui… Eli ei mitään eroa Suomen olosuhteisiin :/ Pöydän toki voi tehdä hyvin ja suomessakin sitä tekee kai jo +15 taikuria? Silti kenelläkään ei ole omaperäistä tapaa tehdä sitä tai presentaatiota joka oikeuttaisi sen leijumisen… Ja kaikilla se näyttää juuri siltä mikä se on, TAIKURIN VÄLINE! Näyttäkää joku oikeasti minulle pöytä joka näyttää edes vähän samalta niin jätän asiasta marmattamisen sikseen.
Pattaya walking street
Pattayasta ei taida voida kirjoittaa mainitsematta kävelykatua eli punaisten lyhtyjen aluetta joka ei edes yritä peitellä sitä mitä se on. Kävelykatu on noin 2km pitkä katu Pattayan etelä-osassa ja vaikka siellä onkin myös muuan perus ostosliike, niin pääasiassa se on 2km lihatiski… Tyttöbaareja, ladyboy baareja, lisää tyttöbaareja ja jopa poikabaareja… Alue lienee myös Pattayan iltaelämän keskus ja ilta aikaan se on tupaten täynnä. Turisti ei saa minkään sortin rauhaa sisään heittäjiltä jotka epätoivoisesti yrittävät saada hortoilevat turistit juuri heidän baariinsa katsomaan ”ping pong showta!” Alkoholi virtaa ja yleinen sekoilun määrä on kuin Suomessa vappuna. Paitsi täällä se on joka iltaista. Jälleen, itse kadulle ei sinänsä mitään näy joten herkkä hipiäinenkin voi toki kadun kävellä läpi, mutta sisällä baareissa tytöt tanssivat pöydillä, usein pelkät kengät jalassa jne. Kaikkien tavoitteena löytää se rikas länsimaalainen mies viemään pois kaikesta tuosta ja elättämään siinä sivussa koko suku… Perus arkea Thaimaassa. Tosin, ihan pakko tähän loppuun lainata erästä ystävääni joka käy Thaimaassa tasaisesti ”Ne naiset jotka jeesustelevat länsimaalaisten miesten käytöksellä Thaimaassa, voivat kysyä itseltään miksi suomalaiset naiset ovat jo vuosikymmeniä juosseet rantalomilla tyttöporukalla Turkissa ja Kreikassa…” Kai tuossakin näkökulmassa on puolensa. Loppupeleissä minulla ei ole asiasta mielipidettä. Jokainen tavlaa tyylillään…
Thaimaa on siis ristiriitainen maa ja todellista Thaimaata ei kahden viikon matkalla ehdi nähdä. Ei ainakaan jos pysyttelee turistien suosimissa kohteissa. Nyt voi kuitenkin sanoa että on nähnyt sen ”Aasiakuumeen” pahimman aiheuttajan ja vaikka keuhkoputken tulehdus ja flunssa Thaimaassa tuli koettua, niin aasiakuu-meeksi se ei itselläni muuttunut. Been there, done that… Seuraavaksi kiikariin joku kohde jonne ei tarvi matkustaa +15h suuntaan kiitos 🙂