Liikkuminen Bangkokissa
Bangkoksisa liikkuminen oli ehdottomasti helpointa BST:llä eli Bangkon skytrainilla eli ilmajunalla. Juna menee korkealle teiden yläpuolella. Reittejä oli vain kaksi, mutta ne kattoivat todella laajasti Bangkokin pääalueet. Junat olivat usein todella täynnä, mutta todella hyvin ilmastoitu (ehkä jopa liian hyvin…). Matkan hinta vaihteli pituudesta riippuen 50sentistä euroon tai sitten pystyi ostamaan kerralla useamman päivän/matkan elektronisen lipun. Junia meni noin 5 minuutin välein, joten missään vaiheessa ei oikeastaan joutunut jonottamaan junaa pitkään.
Jos tarkoitus oli mennä jonnekin minne BST ei päässyt oli vaihtoehtona ottaa joko ”suicide ride” eli tuk tuk tai taksi. Itsesuojeluvaiston nimissä päädyimme aina taksiin, sillä ne olivat ilmastoituja ja kaoottisessa liikenteessä tuntui että kahden auton yhteentörmäyksessä autossa on paremmat mahdollisuudet selvitä kuin auton ja tuk tukin törmäyksessä. Sitä paitsi taksit olivat usein halvempiakin ja yrittivät huijata länsimaalaisia vähemmän. Takseissakin tosin oli huijaamista yrittäviä. Yleisin huijaus oli että kuski väittää että hänen mittarinsa ei muka toimi ja hän antaa kiinteän hinnan (yleensä 200-500baht) paikkaan minne olette menossa. Ei todellakaan paha hinta Suomen mittakaavassa, mutta mittarilla matka olisi usein alle 100 bahtia. Tällaisissa tapauksissa otimmekin periaatteeksi että ”Meter on or no ride” joka toimi pääasiallisesti hyvin. Lopuksi sitten tippasimme rehellisiä kuskeja hyvin. Kuulemani mukaan taksit kulkivat Bangkokissa kaasulla ja se mahdollisti edullisen hintatason. Vastaavasti mittari liikkui vain auton liikkuessa, toisin kuin Suomessa, jossa taksimatkan hinta saattaa heittää 3e 5km matkalla sen mukaan miten liikennevalot sattuvat palamaan.
Tuk Tuk kuskeista kulki myös paljon juttua että he useissa tapauksissa vievät länkkärit perille muutaman mutkan kautta. Matkalla pitää ensin pysähtyä parille räätälille ja koruliikkeeseen jotka maksavat kuljettajille proviisioita siitä, että he tuovat sinne asiakkaita.
Bangkokissa kulkee myös erilaisia vesibusseja ja takseja jokea pitkin, metro maan alla ja suhteellisen hyvä bussiliikenne. Tosin bussit näyttivät aina olevan niin tupaten täynnä että ei kiitos.
Vapaa aika illasta
Suurin ongelma Bangkokissa minulle ehkä oli ilta-aikaan ajan viettäminen. Jos viinan tai paikallisten naisten perässä juoksentelu ei innosta niin ilta-aktiviteetit olivat miljoonakaupungiksi aika vähäiset. Sairastuin ennen reissuun lähtöä Suomessa flunssaan joka paikan päällä sitten paheni keuhkoputken tulehdukseksi. Sain lopulta paikallisesta sairaalasta siihen antibioottikuurin, joka luonnollisesti vähensi liikkumishaluja joten iltoja tuli vietettyä suhteellisen paljon elokuvissa tai hieronnassa.
Tuosta sairaalasta sen verran että länsimaalaisella henkilöllä matkavakuutus kattaa lähes kaiken. Ja vaikka ei kattaisikaan niin sairaanhoito on Thaimaassa todella edullista ja myös laadukasta. Thaimaahan tehdään todella paljon länsimaista ns. sairaala lomia, eli siellä käydään kauneus, laihdutus ja muissa leikkauksissa, laitetaan hampaat kuntoon jne. Hinta taso on ehkä kolmannes länsimaiden hinnoista, jos sitäkään ja am-mattitaito on samaa luokkaa. Esim Rovaniemeltä käy tasaisesti vaihto-opiskelijoita terveydenhoitoalalta Bangkokissa ja he kehuvat kaupungin sairaanhoidon tasoa. Myös omat kokemukseni olivat todella positiiviset. Mennessäni sairaalaan päivystykseen minulta otettiin verikoe, pari muuta näytettä, röntgen kuva sekä lääkärin vastaanotto, diagnoosi ja määrättiin lääkitys alle tunnissa. Lääkärikäynti maksoi noin 50e ja sen korvaa matkavakuutus kokonaisuudessaan. Lääkkeet olivat samaa luokkaa ja myös ne matkavakuutus korvasi.
Elokuvissa käynti Thaimaassa oli edullista. Lippujen hinnat olivat noin puolet Suomen hinnoista. Teattereissa pyörii sekä länsimaalaisia elokuvia, että myös paikallisia. Länsimaalaisissa elokuvissa on thai tekstit mutta puhe on onneksi englanniksi. Bangkokista löytyy myös Imax teatteri jossa täytyi tietty käydä katsomassa Samuli Edelmanin suoritus uudessa Mission impossible elokuvassa. Ei taas pieni mieli ymmärrä mitä järkeä on tuoda tällainen megaleffa Suomeen 3kk jenkkien ensi-illan jälkeen… Hyvä leffa ja erityisen vakuuttava Imax teatterissa. Korkeanpaikankammoiselle etenkin Burj Dubain kohtaukset olivat todella rankkoja katsottavia. En jaksa selittää tuntemattomille mikä tuo Imax on joten lukekaa wikipediasta http://fi.wikipedia.org/wiki/IMAX. Ja Edelmanin suoritus oli ihan ok, vaikkakin ehkä miekkonen keskittyi liikaa vääntämään vuorosanansa täydellisellä kirjaenglannilla. Mutta eipä tuo haittaa ku Edelmanin hahmo oli olevinaan ruotsalainen 🙂
Ja pakko kai mainita pari sanaa hieronnasta kun se tuntuu niin monia kiinnostavan. Hierontapaikkoja on myös Bangkokin katukuvassa laidasta laitaan ja osa on oikeita kunniallisia hieronta paikkoja, osa jotain muuta… Tosin nämä ”muut” erottaa aika lailla selvästi. Jos henkilökunta on kovin nuorehkoa naisvaltaista, mahdollisesti kovin seksikkäästi pukeutunutta ja ekat lauseet ovat ”you handsome man” niin noh… ei taida tarvita sanoa sen enempää… Mutta noita asiallisiakin paikkoja on tosiaan paljon. Usein ne ovat avoimempia, esim hierontatiloihin näkee sisään jne. Hinnat myös ovat ehkä hieman korkeammat kuin noissa ”epämääräisissä paikoissa”. Mutta ihan asiallista hierontaakin siis on tarjolla eikä hinta päätä huimaa. 90min ruotsalainen hieronta oli 20e luokkaa yhdessä paikassa, yhdessä toisessa paikassa 2h thaihieronta oli 12e, tunnin jalkahieronta oli keskiarvoltaan yleensä noin 6e luokkaa, perus thaihieronta 8e pintaan. Jumit aukesi ja kieltämättä nautinto oli välissä noista hieronnoista kaukana, etenkin alussa 🙁
Huijaukset
Valitettavaa mutta totta, jos olet länsimaalainen Bangkokissa, niin on hyvin todennäköistä, että sinua yritetään huijata useampaan kertaan matkan aikana. Huijauksia vaihtelee pienistä hieman suurempiin. Sinulta yritetään periä kalliimpia hintoja kuin muilta, sinulle yritetään myydä rihkamaa aitona tavarana, julkisten nähtävyyksien edustat ovat täynnä lipunmyyjiä, jotka myyvät mitättömiä lippuja sillä paikan oikea lipunmyynti on sisällä tai muka avuliaita oppaita jotka selittävät kovasti sen ja sen temppelin olevan tänään suljettu ja he voivat viedä sinut toiseen paikkaan jne… Näistä löytyy netistä paljon tietoa ja niihin kannattaa tutustua ennen matkalle lähtemistä sillä ne ovat oikeasti TODELLA YLEISIÄ eikä niistä varoitella muuten vaan.
Pari muuta asiaa mitä länsimaalaisen on Thaimaassa muistaa. Thaimaalaiset rakastavat kuningastaan ja kuninkaalle omistettuja temppeleitä ja kuvia on kaikkialla. Tätä kirjoitettaessa on jo 84 vuotta ja suhteelli-sen heikossa kunnossa. Kuninkaan heikosta terveydestä puhuminen on kuitenkin jonkin sortin tabu. Vas-taavasti kuninkaasta pahan puhuminen tai kyseenalaistaminen on äärimmäisen loukkaavaa, jopa rikollista ja tästä voi oikeasti saada Thaimaassa pitkän vankilatuomion. Kuninkaan kuvat myös koristavat esimerkiksi paikallisia seteleitä ja kolikoita, joten esim rahan päälle tallaaminen voidaan kokea loukkaavaksi. Bangkokissa myös oli tapana julkisilla alueilla soittaa kansallislaulu aamu kahdeksalta ja ilta kuudelta. Kansallislaulun aikana oletetaan että kaikki pysähtyvät paikalleen sen ajaksi. Outoa länsimaalaiselle, mutta maassa maan tavalla joten tätäkin kannattaa noudattaa. Sama kansallislaulu soi muuten myös elokuvateattereissa elokuvan alussa. Missään ei kehoteta erikseen nousemaan ylös mutta sitä oletetaan kaikilta. Kuningas on siis helpointa länsimaalaisena jättää ulos keskusteluista.
Bangkok Sukhumvit
Pattayalta Bangkokiin palattuamme vaihdoimme myös hotellia ja aluetta jossa majoituimme. Silomin kau-pallinen alue muuttui Sukhumvitin soi 4:n Omni toweriin. Huone 32. kerroksesta tarjosi kieltämättä hyvät näköalat, mutta jälleen tuli mieleen, että maassa näyttää olevan tapana hotellien harhaanjohtava markki-nointi. Tai sitten mainoskuvat haetaan aina siitä ainoasta remontoidusta huoneesta tai kuva photoshopa-taan viimisen päälle ennen nettiin laittamista. Omni Tower oli siis jälleen ”neljän tähden” hotelli ja periaat-teessa kaikki vaadittava siltä taisi löytyä. Itse huoneiden taso oli taas valitettavasti jo hieman kulahtanut. Useammat eri pinnat olisivat kaivanneet jonkin sortin siistimistä. Onneksi sentään televisiosta löytyi jo yli 50 kanavaa ja sänky oli huomattavasti pehmeämpi kuin Silomissa joten viimeisten päivien pahentunut sairastelukaan ei tuntunut niin kurjalta.
Omni towerista sen verran, että se sijaitsi tosiaan soi 4:llä joka on Bangkokin punaisten lyhtyjen alue. Ei tämä meillä ollut tiedossa hotellia varatessa, mutta näin sattui silti käymään. Ei silti, hotellissa tuota ei nä-kynyt oikeastaan millään tavalla ja päiväaikaankin kadulla kävellessä sitä ei huomannut. Illalla olikin sitten ihan eri meininkin, mutta jälleen pääasiassa siisti. Bangkokissa todella pyritään siistimään katukuvaa ja vaikka lukuisat tyttöbaarit olivat selvästi havaittavissa, niin minkään sortin haireutta ei ulkopuolella ollut nähtävissä. Kaikki tapahtui ovien sisäpuolella. Tosin, kolmen aikaan yöllä läheisestä sairaalasta hotellille kävellessä kävi kyllä selväksi että länsimaalainen mies on ”kysyttyä” tavaraa ja noin kilometrin matkalla ehti kyllä tulla jos minkälaista tarjousta. Pelottavimpana ehkä noin 2 metrinen tumma lady boy syöksyy jostain eteeni, pysäyttää minut ja möreällä äänellä tuumaa ”YOU, COME WITH ME!”… hehehe… Nyt naurattaa, mutta silloin piti kyllä aika äkäiseen vaan tuumata että ”no thanks” ja jatkaa nopeasti matkaa. Muutenkin ehdotteluilta selvisi lähes aina hymyilemällä kohteliaasti ja jatkamalla matkaa tai kohteliaasti kiittämällä ja menemällä menojaan.
Sukhumvit oli siis ilta-elämältäänkin vilkkaampi kuin Silom ja myös erilaisia ruokapaikkoja löytyi hotellin läheisyydestä kiitettävästi. Mainitsemisen arvoista lienee myös se, että vuorokauden ympäri auki olevia Mäkkäreitä ja 7 eleveneitä ja wallgreenejä ja vastaavia on todella paljon, joten sinänsä mihin tahansa kel-lonaikaan on perustarvikkeita ja pikku purtavaa saatavilla. Hinta-taso etenkin perus minimarketeissa on todella halpaa.
Mutta kokonaisuutena minulla ei juurikaan ole Bangkokiin mitään lisättävää. Kerran paikan nähneeni minulla ei ole juurikaan minkään sortin mielenkiintoa lähteä takaisin. Suurkaupungeista kaikki muut näkeväni ovat hinta-tasoa lukuun ottamatta olleet paljon miellyttävämpiä kokemuksia. Bangkok päätyy sille listalle että kiva käydä kerran näkemässä mistä vouhotus johtuu, mutta thats it.