EDIT 2023 – Yhdistin kaikki neljä erillistä artikkelia tämän yhden artikkelin alle. Artikkeli on nyt aika pitkä mutta kaikki löytyy yhden artikkelin alta.
Pikkujoulukausi 2011 oli menetys ja tili saldo näytti taas todella hyvältä joten loma tuntui olevan paikallaan. Koska myös vuosirenkaita oli tulossa uhkaavasti lisää ja iso osa kavereista kotimaassa yrittää valheellisesti palauttaa maksansa toimintakykyä viettämällä tipattoman tammikuun, niin motivaatio jäädä kotimaahan oli vähäinen. Tammikuussa 2012 suuntasinkin Thaimaahan karkuun 30-vuotis syntymäpäiviäni.
Matka alkoi jo perinteeksi muodostuneella Finnairin myöhästelyllä. Lento Rovaniemeltä Helsinkiin oli myöhässä Helsingin vallanneen lumisateen vuoksi vain kolme tuntia ja jatkolento Helsingistä Bangkokiin noin kaksi tuntia. Liekö ironiaa, että viime talvena kai juuri jossain kansainvälisessä lehdessä ihmeteltiin, että Helsinki-Vantaan lentoasemaa ei lumi hidasta… Lento meni ihan hyvin ja myöhästyneestä lähdöstä huolimatta olin perillä vain noin tunnin myöhässä, koska lento kesti vain reilut 9h myötäisistä tuulista johtuen. Yleensä lentoaika Helsingistä Thaimaahan vie 9,5h-11,5h tuulista riippuen. Maahantulotarkastukset ja muut ovat kieltämättä Thaimaassa jopa naurettavan nopeita verrattuna Yhdysvaltoihin. Silti aina jostain löytyy yleensä aina venäläisiä turisteja valittamassa, että mikä tässä maksaa.
Lähtiessä kotona Rovaniemellä oli noin 10 astetta pakkasta, joten pienoinen shokki kohtasi Bangkokin lentoasemalta ulos suunnatessa. Lämpötila huiteli noin +32 astetta plussalla. Yleensäkin sää tammikuussa Bangkokissa ei päivisin juuri alle 30 asteen alle jää. Iltaisin ja yöllä lämpötila putoaa ehkä noin 22-24 asteeseen. Ilmasto ei silti ole niin tukala kun voisi kuvitella. Vaikea kuvailla mutta ilma ei ole tukahduttavan kuuma vaan enemmänkin kostean kuuma. Kosteus on tuossa avainsana. Missä vaan Bangkokissa tai Thaimaassa liikkui, niin ulos siirtyessä muutaman minuutin jälkeen pää oli märkänä ja hiki valui muutenkin ilman sen kummempaa liikkumista.
Bangkokin lentoasema sijaitsee noin 30km kaupungista. Kaupunkiin pääsee useammallakin tavalla, mutta helpoimmat ovat ehdottomasti juna ja taksi. Juna on edullisin ja ehkä nopein vaihtoehto, kun taas taksi vie perille hotellille asti. Taksimatka on tosin riippuu kovasti liikenteestä. Bangkok on tunnettu liikenneruuhkistaan ja Helsingin neljän ruuhkat ovat niihin verrattuna pientä! Toiseksi taksit eivät todellakaan noudata nopeusrajoituksia. Jos rajoitus on 80km tunnissa, niin taksin mittari näyttää suuren osaa matkaa noin 120km tunnissa. Turvaväleistä ei ole kuultukkaan ja suuri osa autoista ajaa niin lähellä toisiaan, että isompi mies ei mahtuisi kulkemaan niiden välistä. Tosin useissa tapauksissa nämä välit täyttävät vielä mopot, skootterit ja moottoripyörät. Kaikki vaihtavat kaistaa ilman sen suurempia varoituksia ja on suorastaan ihme miten liikenne toimii niinkin sujuvasti kun se toimii. Silti, taksi lienee huomattavasti turvallisempi matkustustapa kuin paikalliset ”tuk tuk” mopoautot ja taksi on thaimaassa halpa. Matka lentoasemalta Bangkokin keskustaan vei noin 40min ja maksoi euroissa noin 10e. Takseista tosin lisää hieman myöhemmin.
Ensimmäinen hotelli, the Heritage Hotel Baan Silom (http://www.theheritagebaansilom.com/) sijaitsi Silomin alueella, joka on Bangkokin kaupallinen keskus päivällä ja ilta aikaan hieman rauhallisempi alue, muutamaa yksityiskohtaa lukuun ottamatta, joista myös myöhemmin lisää. Hotelli mainostaa itseään kovasti neljän tähden hotellina, mutta kaikessa rehellisyydessä hotelli oli maksimissaan kolmen tähden hotelli. Ehkä jopa kahden. Kaikki tarvittava hotellista toki löytyi, mutta kaikissa pienissä yksityiskohdissa olikin sitten jotain pientä huomauttamista. 24 Tunnin huonepalvelua ei ollut, kolmessa kerroksessa olevassa hotellissa ei ollut hissiä, joka etenkin isojen laukkujen kanssa liikkuessa ahtaassa portaikossa sai aikaan muutaman kirosanan.
Itse huone oli kaikin puolin siisti päällisin puolin, mutta lähempi tarkastelu lähes mitä tahansa yksityiskohtaa kohti kertoi, että pientä hiomista ja remppaa olisi tarvittu lähes jokaiselle pinnalle. Isoimmat ongelmat huoneessa kuitenkin olivat sänky, suihku, äänieristys ja tv. Sänky oli oikeasti kova kuin tiiliskivi! petauspatjoista ei ollut tietoakaan ja lattialla nukkuminen olisi varmaan ollut lähes yhtä miellyttävä kokemus. Suihku ei toiminut kunnolla ja lämpötilan säätäminen oli kuin Eddie Izzardin stand-up pätkästä… Vesi oli joku kuumaa tai kylmää, hanojen nupit tietty asennettu väärinpäin, joten kuumasta vääntäessä tuli kylmää ja päinvastoin (tämänkin huomaamiseen meni päivä tai pari). Äänieristyksestä ei ollut puhettakaan vaan seinät olivat kuin paperia. Ja tv… Noh, kaksi toimivaa kanavaa, joista toinen oli sentään englanniksi, mutta kuva oli puoleksi muurahaisten lumisodan peitossa. Muuten ihan ok hotelli… Tosin vielä jos haluaa valittaa niin huoneesta pois lähtiessä kaikki huoneen sähköt sammuivat, eli ei tietokoneen lataamista muualla ollessa ja ilmastointi siis sammui myös. Lopputulos, käy hakemassa jotain kaupasta niin huoneen lämpötila nousee +10 astetta. Jos joku nyt kiinnitti erityishuomiota tuohon televisioon ja mutisee, että eihän lomalla televisiota katsella niin hyvä kuitenkin ottaa huomioon, että jos ryypiskely ja go go baareissa juokseminen ei kiinnosta ja nukkumaan menoaika ei ole pikku kakkosen jälkeen, niin Bangkokissa on aika vähän tekemistä ilta yhdeksän jälkeen. Hotellin puolustukseksi on sanottava edullisuus (viikko oli noin 120e luokkaa) ja hyvä sijainti.
Bangkok Silom
Silomin alueella ei siis juurikaan ollut nähtävää sillä se oli päiväaikaan Bangkokin bisness keskus. Pilvenpiirtäjiä ja jokunen ostoskeskus. Ilta aikaan Bangkokin ehkä tunnetuin katu ”Patpong” eli niin sanottu punaisten lyhtyjen alue löytyy Silomin toiselta reunalta. Huhujen mukaan paikka on siistinyt kovasti julkisuuskuvaansa, joten pitihän paikka käydä katsomassa 🙂 Itseasiassa, ilta-aikaan alueeseen tutustuminen on minusta suositeltavaa jokaiselle turistille. Patpong koostuu kahdesta sivukadusta joiden varrella molemmin puolin on niin sanottuja go go baareja. Go Go baarit ovat siis baareja, jossa paikalliset vähäpukeiset tytöt tanssivat pöydillä ja erillisissä huoneissa on nähtävissä ”ping pong, banaani shoooow”:ita jne. Osa näistä baareista on kuitenkin ihan perus illan istumispaikkoja, joissa on elävää musiikkia. Periaatteessa tuo tyttöpuoli ja sen lieveilmiöt eivät näy itse kadulle juurikaan ja kukaan ei pakota ketään baareihin sisälle. Itse asiassa ulkoa katukuva on niin siisti, että itselleni ei olisi mikään ongelma viedä esim. lasta alueelle ja alueella olikin illasta selvästi lukuisia perheitä. Tämä johtui siitä, että kadun keskikohdan oli täyttänyt katukauppiaat. Kojuja oli kolmessa rivissä, molemmilla kaduilla kadun päästä päähän. Kyseessä oli siis lähes 2km edestä ostoskojuja joissa myytiin kaikkea vaatteista, koristeisiin, aurinkolaseista kelloihin, leluja, taikatemppuja, sytyttimiä jne jne. Hintataso oli kauttaaltaan suht edullinen kunhan ymmärsin maan tavat. Kaikesta täytyy ja odotetaan että tinkaat! Hinta pitää saada putoamaan vähintään puoleen ennen kuin kannattaa ostaa mitään, jopa enemmän… Hyvänä esimerkkinä ostin itselleni Dieselin avokkaat/sandaalit (piraatti eli ei, laatu oli hyvä) ja sain tinkaamalla pudotettua hinnan 2500 bathista alle 1000 bathiin. Muuten katukauppiasta voi tuumata sen verran, että useat myyvät samoja tuotteita tai tuotteet menevät ristiin. Ongelmana tosin itsellä oli massa… Thaimaalaiset ovat todella pieniä ja jostain syystä katukauppiaat eivät ole vielä sisäistäneet kunnolla, että länsimaalainen turisti ei ole yhtä pieni. Niinpä 182cm ja lähes 110kg miehenköriläälle sopivan päälle pantavan löytäminen ei ollut helppoa. Itse asiassa se osoittautui katukauppiailta melkein mahdottomaksi. Tuotteiden halpa hinta saattaa myös näkyä laadussa. Ja tosiaan, suuri osa ellei kaikki ”merkkituotteista” jota on myynnissä, on piraatteja.
Bangkokin yleisilme
Bangkokin väkiluku on siis lähes kaksi kertaa Suomen asukasmäärä ja se näkyy katukuvassa. Väkeä on paljon! Se myös heijastuu kokonaisuuteen epäjärjestelmällisyytenä. Katukuvassa ei ole ollenkaan tavatonta nähdä ensin miljardin dollarin pilvenpiirtäjä, jonka vieressä on varsinainen hökkelitalo ja näiden vieressä on buddhalainen temppeli. Kaikki vierivieressä omassa omalaatuisessa harmoniassaan. Katujen varret on peitetty erilaisilla mainoksilla, osa thaiksi, osa englanniksi, osa uusia, osa jo vanhentuneita ja ränsistyneitä. Sähköjohtoja menee miten sattuu rakennusten ulkoseinillä korostaen sekajärjestystä. Kaupunkia ei siis voi millään tasolla sanoa kauniiksi tai komeaksi. Likaiseksikaan sitä ei silti voi sanan varsinaisessa merkityksessä sanoa, sillä kadut siivotaan useamman kerran päivässä. Minuun silti tämä epäjärjestys ja sekasortoisuus ei tehnyt vaikutusta. Suurkaupungeista pidin ulkonäöllisesti huomattavasti enemmän esim. New Yorkista. Tosin, jos Bangkok ei ole likainen niin saasteinen se ON! tuktukit ja muut liikennevälineet aiheuttavat kaupunkiin tietynlaisen savusumun jota on hieman vaikea kuvailla. Se on hajuton ja mauton, mutta silti koko ajan havaittavissa ja läsnä. Myös jokien ja kanavien vesi on sen näköistä, että sinne pudotessa varmaan nahka sulaisi päältä!
Bangkokin nähtävyydet
Ensimmäiset päivät kuluivat lähinnä nähtävyyksiä kierrellen. Turha nillitellä mahdollisista historiallisista epätarkkuuksista, en jaksa alkaa tarkistelemaan faktoja netistä vaan kirjoitan tätä ulkomuistista. Vaikka Bangkok on 12 miljoonan asukkaan kaupunki niin tekemiseen ei silti huku. Buddhalaisuus on Bangkokissa hyvin esillä ja temppeleitä on paljon. Muutama niistä on ihan näkemisen arvoinen.
Grand palace on temppelialueista kuuluisin on ilmeisesti kuninkaan entinen asuinsija. Siellä sijaitsee myös emerald buddha. Grand palace on jonkin sortin pyhä alue, joten pukeutumiseen pitää kiinnittää huomiota. Paljaita jalkoja ei sallita, nilkat pitäisi olla piilossa ja myös hartiat. Siispä alueelle haluavan pitää pukeutua kunnon kenkiin, ei sandaaleihin, pitkiin housuihin ja hihalliseen t-paitaan. Temppelin ulkopuolella vuokrataan alueelle vaatteita niille joilla ei ole, mutta jonot ovat usein pitkiä. Vaikuttava alue ja temppelien yksityiskohdat tekivät suuren vaikutuksen. Lukuisia koriste-esineitä on peitetty kullalla ja yksityiskohtien määrä häikäisee. Pari tuntia saa vierähtämään suhteellisen nopeasti.
Kävelymatkan päästä Grand palacesta on ”nukkuvan buddhan temppeli”. Kullalla päällystetty makuuasennossa oleva buddha patsas on noin 15m korkea ja 40metriä pitkä. Muuten temppeli näyttää samalta kuin kaikki muutkin temppelit. Tässä itse asiassa on pienoinen temppelien ongelma. Ne kaikki näyttävät samalta. Olet nähnyt yhden, olet nähnyt kaikki! Noh, tästä huolimatta kävimme kuitenkin katsomassa myös Wat Arun (temple of dawn) jonka kohokohta on noin 100metriä korkea temppeli jonne saa kiivetä todella jyrkkiä portaita.
Muita nähtävyyksiä joihin tutustuimme oli Chatuchakin viikonloppu markkinat. Valtavalle alueelle on keräytyy joka viikonloppu markkinamyyjiä eripuolilta Thaimaata ja Bangkokissa sanotaan, että sitä mitä et markkinoilta löydä, et tarvitse. Alueella käy joka viikonloppu yli 200 000 kävijää. Myytävänä oli tosiaan kaikkea maan ja taivaan väliltä oikeista elävistä eläimistä kuten oravista koiriin, hääpuvuista tekohedelmiin, piraattielokuvista vaatteisiin ja kaikkea mahdollista. Shoppailijalla alueella kuluu helposti päivä tai pari. Hyvänä vinkkinä ja varoituksena tosin on sanottava että alue on suhteellisen sokkeloinen. Kapeita kujia on varamaan satoja ja väkeä on tooooodella paljon. Siispä jos näet jotain joka sinua kiinnostaa, OSTA SE HETI! Älä laske sen varaan, että löydät samaan paikkaan vielä takaisin 🙂
Itselleni Bangkokin ehkä miellyttävin nähtävyys oli kaupungin eläintarha Dusit zoo, jossa on yli 1500 eläintä. Nyt olen vihdoinkin nähnyt ilmi elävän strutsin, kiraffin, ronsuja, kameleita ja ennen kaikkea kenguruita! Sisäänpääsy maksoi länsimaalaiselta muistaakseni noin 2e ja aikaa saisi kulumaan helposti puoli päivää. Suosittelen lämpimästi. Tosin eläintarhaan suuntaavan kannattaa ottaa huomioon, että se sijoittuu hieman syrjempään pää kulkuväyliltä ja turistialueilta joten taksin löytäminen pois eläintarhalta voi osoittautua vaikeaksi kuten saimme kokea (2h odottelun aikana ei taksia löytynyt joten päädyimme kävelemään noin 3-4km Victory monumentille ja BST asemalle.
Eläimistä puheen ollen, Siam Paragonin kellarikerroksessa on myös Siam Sea World akvaario joka mainostaa esittelevänsä jopa 30 000 erilaista merenelävää haista merihevosiin ja pingviineihin. Miellyttävä paikka tuokin kaiken kaikkiaan ja etenkin pingviinit olivat aika vekkuleita otuksia. Luonnollisesti kävimme katselemassa myös muita paikallisia nähtävyyksiä kuten Victory monument, Siamin ostoskeskukset, Chinatownin jne. Tosin rehellisyyden nimessä eipä noissa suuressa osassa ollut mitään isompaa nähtävää.
Shoppailu/hintataso
Bangkokista löytyy lukuisia ostoskeskuksia. Niiden suurin keskittymä on Siamin aukion ympäristössä jossa on mm Siam Paragon, Siam Discovery ja MBK ostoskeskukset. Uusimmissa ostoskeskuksissa kuten Paragonissa on tarjolla maailman isompia merkkejä Luis Vuttonista Armaniin jne. Kaupoissa oli muutenkin sen verran korkea hinta-taso että ei perus tallaajalla juurikaan niihin ollut asiaa. Discovery ja MBK olivat sitten hieman enemmän tavalliselle kansalle suunnattuja. MBK:ta useat Bangkokin matkaajat pitävät jopa kaupungin parhaana ostoskeskuksena… Paitsi tietty yksi kanssamatkustaja jaksoi jauhaa Pratunamin ilmaisuudesta ja erinomaisuudesta.
MBK oli seitsemän kerroksinen ostoshelvetti josta löytyi myös lähes mitä tahansa. Paikkaa ei tullut varmaan kolme eri päivää kestävillä vierailuillakaan kierrettyä läpi kokonaan. Hintataso oli ehkä noin 20–40% Suomea halvempi tuotteesta riippuen. MBK:n eduksi on sanottava että myös isompikokoisille ihmisille löytyi jo sopivaa vaatetta. Ehkä hauskin yksityiskohta ostoskeskuksissa oli piraattituotteiden täysin avoin kauppaaminen. Esim. elokuvia ja pelejä myytiin kansioilla, joihin oli tulostettu pelien tai elokuvien kannet nähtäville ja ostaja valitsi mieleisensä pelin tai elokuvan joka sitten poltettiin jossain takahuoneessa ja kiikutettiin ostajalle 🙂 Jotenkin tuntuu, että ehkä tällaiselle toiminnalle kannattaisi alkaa tehdä ensin jotain, ennen kuin aletaan Internetiä sensuroida. Ostoskeskuksia löytyi myös muualta kaupungissa ja mitä kauemmas turistirysistä eksyi, sitä selvemmin hintataso laski. Tosin lähes paikassa kuin paikassa tuntui olevan hieman länkkärilisää, eli saman tien kun huomattiin että ostaja oli länsimaalainen, yritetään häneltä veloittaa extraa.
Puvut
Koruliikkeiden ja hierontapaikkojen lisäksi Bangkokissa tuntuu kukoistavan räätäliliikkeet. Verkossa tosin käydään kovaa kiistaa siitä saisiko suurta osaa näistä liikkeistä edes kutsua räätäleiksi, mutta en ala ottamaan siihen kantaa. Joka tapauksessa mittatilausvaatteita tarjoavia liikkeitä on Bangkokissa PALJON! Hintahaarukka vaihtelee kuten myös tarjoukset. Halvimmat paikat joita näin mainostivat miesten kolmiosaista pukua (takki, liivit, housut + kaupan päälle paita) 49euroa ja valmista 18 tunnissa. Satun onneksi tuntemaan Suomessa yhden vaatetusalan ammattilaisen ja olen oppinut, että hyvää ei voi saada tuollaisessa ajassa, ilman sovituksia. Tästä johtuen kiersin moiset liikkeet vaikkakin minua jäi hieman vaivaamaan, että millaista laatua tuollaisella hinnalla olisi voinut saada. Noh, pienet googlettelut paljastivat, että kovin montaa tyytyväistä asiakasta ei tuollaisista liikkeistä ole lähtenyt. Keskitason paikoissa alkoi vastaavia pukuja olla 100 taalalla ja hieman isommissa putiikeissa hinta alkoi olla noin 150 taalan eli hieman päälle 100e tuntumassa. Tällaisista voisi jo ehkä mahdollisesti saada jonkin sortin laatua, mutta edelleen ”valmista 24 tunnissa” epäilytti.
Lopulta päädyinkin paikallisen opastamana Grand Fashion International nimiseen paikkaan. Paikka on ollut pystyssä jo yli 20 vuotta, siltä löytyy ihan kunnon verkkosivut jne joten se vaikutti hieman lupaavammalta. Kukaan ei myöskään yrittänytkään luvata minulle pukua vuorokauden sisään tehtynä vaan suoraan oli selvä, että puvussa menee useampi päivä ja sovituksia olisi vähintään kolme. Nyt alkoi vaikuttaa sen verta asiaa tuntevalta toiminnalta, että tilasinkin useamman puvun. Pari Armani tyylistä pukua mm, yksi silkkiä, toinen Kašmirvillaa. Hintaa puvuille tuli lähes 200e per puku, mutta kun vertaa että Suomessa vastaavasta saa maksaa varmasti yli tuhat euroa niin tein mielestäni hyvät kaupat. Olen todella tyytyväinen pukujen laatuun ja istuvuuteen. Tosin, Pratunamista olisi taas kuulemma selvinnyt puolet halvemmalla 🙂 heh heh hee
Ruoka
Ruokapaikkoja Bangkokissa riittää laidasta laitaan. Kaikkea löytyy katukeittiöstä viiden tähden ravintoloihin ja hinta-tason vaihtelut ovat sen mukaisia. Hyvää ruokaa voi saada kahdella eurolla tai sadalla eurolla, ihan oman lompakon mukaan. Keskiarvoltaan ruuan hinta ravintoloissa sijoittuu kuitenkin ehkä juomineen noin viiden euron tutumaan per henkilö. Myös eri aasian maiden ruokakulttuurit ovat hyvin edustettuna; kiinalaista, intialaista, pakistanilaista, japanilaista, thaimaalaista, kaikkea löytyi. Ja tietty kokeilunhaluisille nössöille löytyi myös mäkkärit, burgerkingit ja subwayt joiden ruoka annokset olivat 2,5-5e välimaastossa.
Katuruokapaikkojen ongelmana oli usein myyjien kielitaidottomuus. Epämääräiset keitokset näyttivät usein hyviltä mutta ne koostettiin usein tilatessa joten länsimaalaisena oli hieman vaikea heittäytyä täysin maan tavoille kokeilemaan katukeittiöiden anteja ilman kielitaitoa. Tietyssä määrin myös katukeittiöiden hygienisyys +30 asteen helteissä herätti hieman epäilyksiä, mutta paikalliset tuntuivat ainakin suosivan niitä ja ei itsellenikään kokeilujen perusteella mitään vatsatauteja tullut.
Omaksi suosikikseni muodostui katukeittiöistä saatavat tuoreet itse puristetut mehut ja hedelmät. Esim paikallinen mandariinimehu oli jotain jota todella toivoisin saavani myös Suomesta, eikä noin puolen litran juoman 50sentin hintakaan haitannut (Pratunamissa kuulemma tosin 10 senttiä). Hedelmät myös toimivat erinomaisena välipalana. periaatteessa valkkasit mieleisesi hedelmän kuten ananas tai vesimeloni jonka myyjä pilkkoi pieneen pussiin ja antoi sinulle coctail tyyppisen tikun jolla mutustaa hedelmää kaduilla kävellessä. Kerrassaan erinomaista!
Ravintoloitakin tuli testattua laidasta laitaan. Otimme tehtäväksemme googlettaa Bangkokin alueen parhaita ravintoloita ja merkkailimme niitä sitten karttaan ja jos satuimme lähelle, kävimme testaamassa. Mieleen jäivät ainakin Silomissa sijainnut Taling Pling josta sai thairuokaa ja oppipa Ristiharjukin, että älä saatana pistä ajattelematta poskeen useampaa kappaletta mitään pientä joka näyttää chililtä =D Thaimaalainen ruoka on siis perinteisesti hyvin tulista länsimaalaiseen makuun. Usein tosin tarjoilijat huomatessaan, että tilaaja on länsimaalainen, pyytävät kokkia tekemään miedomman annoksen, mutta Plingissä niin ei käynyt ja chilituskanhiki tuli koettua pidemmän kaavan kautta… Muuten ruoka oli erinomaista! Koska ruoka oli usein niin halpaa, niin lähes joka paikassa tuli tilattua useampia eri annoksia ja maistettua sitä kautta useampia eri ruokia. Silti harvoin ruokapaikkaan sai 10euroa enempää menemään.
Muita mieleen jääneitä ruokapaikkoja oli Silomissa hotellimme vieressä ollut Italialainen Nili’s joka olikin sitten jo hienompaa sorttia oleva ravintola, mutta pekoniin kääritty pihvi oli kieltämättä suussa sulavan erinomaista ja hinnaltaan silti vain murto-osa suomalaisen ravintolan ruuasta. Hotellimme vieressä oli myös piskuinen toinen italialainen josta sai erinomaista Bruschettaa, om nom noo… Austraalialainen Outback steakhouse oli myös edustettuna Bangkokissa ja kyseinen paikka taisi olla ainut ravintola jossa kävimme kahteen kertaan reissun aikana. Ihastuin paikkaan jo jenkeissä ja ei pettänyt Bangkokissakaan. Edelleen olen tainnut syödä elämäni parhaat ravintolapihvit Outbackissa. Eikä ruokaa ole hinnalla pilattu, iso pihvi lisukkeilla oli paikalliseen hinta-tasoon nähden toki kallis, mutta Suomen hinnoissa pysyttiin alle 20e:ssa.
Myös japanilaisia paikkoja tuli testattua useampikin. Näissä oli hieman sama periaate kuin thai paikoissa. Koska kaikki maksoi niin vähän niin tuli aina tilattua useampaa erityyppistä murkinaa ja maisteltua vähän sitä sun tätä. Oikeastaan mitään huonoa en muista japanialaisista saaneeni. Etenkin sellaiset oudot pienet paistetut lihapallerot kastikkeineen olivat hyviä.
Liikkuminen Bangkokissa
Bangkoksisa liikkuminen oli ehdottomasti helpointa BST:llä eli Bangkon skytrainilla eli ilmajunalla. Juna menee korkealle teiden yläpuolella. Reittejä oli vain kaksi, mutta ne kattoivat todella laajasti Bangkokin pääalueet. Junat olivat usein todella täynnä, mutta todella hyvin ilmastoitu (ehkä jopa liian hyvin…). Matkan hinta vaihteli pituudesta riippuen 50sentistä euroon tai sitten pystyi ostamaan kerralla useamman päivän/matkan elektronisen lipun. Junia meni noin 5 minuutin välein, joten missään vaiheessa ei oikeastaan joutunut jonottamaan junaa pitkään.
Jos tarkoitus oli mennä jonnekin minne BST ei päässyt oli vaihtoehtona ottaa joko ”suicide ride” eli tuk tuk tai taksi. Itsesuojeluvaiston nimissä päädyimme aina taksiin, sillä ne olivat ilmastoituja ja kaoottisessa liikenteessä tuntui että kahden auton yhteentörmäyksessä autossa on paremmat mahdollisuudet selvitä kuin auton ja tuk tukin törmäyksessä. Sitä paitsi taksit olivat usein halvempiakin ja yrittivät huijata länsimaalaisia vähemmän. Takseissakin tosin oli huijaamista yrittäviä. Yleisin huijaus oli että kuski väittää että hänen mittarinsa ei muka toimi ja hän antaa kiinteän hinnan (yleensä 200-500baht) paikkaan minne olette menossa. Ei todellakaan paha hinta Suomen mittakaavassa, mutta mittarilla matka olisi usein alle 100 bahtia. Tällaisissa tapauksissa otimmekin periaatteeksi että ”Meter on or no ride” joka toimi pääasiallisesti hyvin. Lopuksi sitten tippasimme rehellisiä kuskeja hyvin. Kuulemani mukaan taksit kulkivat Bangkokissa kaasulla ja se mahdollisti edullisen hintatason. Vastaavasti mittari liikkui vain auton liikkuessa, toisin kuin Suomessa, jossa taksimatkan hinta saattaa heittää 3e 5km matkalla sen mukaan miten liikennevalot sattuvat palamaan.
Tuk Tuk kuskeista kulki myös paljon juttua että he useissa tapauksissa vievät länkkärit perille muutaman mutkan kautta. Matkalla pitää ensin pysähtyä parille räätälille ja koruliikkeeseen jotka maksavat kuljettajille proviisioita siitä, että he tuovat sinne asiakkaita.
Bangkokissa kulkee myös erilaisia vesibusseja ja takseja jokea pitkin, metro maan alla ja suhteellisen hyvä bussiliikenne. Tosin bussit näyttivät aina olevan niin tupaten täynnä että ei kiitos.
Vapaa-aika illasta
Suurin ongelma Bangkokissa minulle ehkä oli ilta-aikaan ajan viettäminen. Jos viinan tai paikallisten naisten perässä juoksentelu ei innosta niin ilta-aktiviteetit olivat miljoonakaupungiksi aika vähäiset. Sairastuin ennen reissuun lähtöä Suomessa flunssaan joka paikan päällä sitten paheni keuhkoputken tulehdukseksi. Sain lopulta paikallisesta sairaalasta siihen antibioottikuurin, joka luonnollisesti vähensi liikkumishaluja joten iltoja tuli vietettyä suhteellisen paljon elokuvissa tai hieronnassa.
Tuosta sairaalasta sen verran että länsimaalaisella henkilöllä matkavakuutus kattaa lähes kaiken. Ja vaikka ei kattaisikaan niin sairaanhoito on Thaimaassa todella edullista ja myös laadukasta. Thaimaahan tehdään todella paljon länsimaista ns. sairaala lomia, eli siellä käydään kauneus, laihdutus ja muissa leikkauksissa, laitetaan hampaat kuntoon jne. Hinta taso on ehkä kolmannes länsimaiden hinnoista, jos sitäkään ja ammattitaito on samaa luokkaa. Esim. Rovaniemeltä käy tasaisesti vaihto-opiskelijoita terveydenhoitoalalta Bangkokissa ja he kehuvat kaupungin sairaanhoidon tasoa. Myös omat kokemukseni olivat todella positiiviset. Mennessäni sairaalaan päivystykseen minulta otettiin verikoe, pari muuta näytettä, röntgen kuva sekä lääkärin vastaanotto, diagnoosi ja määrättiin lääkitys alle tunnissa. Lääkärikäynti maksoi noin 50e ja sen korvaa matkavakuutus kokonaisuudessaan. Lääkkeet olivat samaa luokkaa ja myös ne matkavakuutus korvasi.
Elokuvissa käynti Thaimaassa oli edullista. Lippujen hinnat olivat noin puolet Suomen hinnoista. Teattereissa pyörii sekä länsimaalaisia elokuvia, että myös paikallisia. Länsimaalaisissa elokuvissa on thai tekstit, mutta puhe on onneksi englanniksi. Bangkokista löytyy myös Imax teatteri jossa täytyi tietty käydä katsomassa Samuli Edelmanin suoritus uudessa Mission impossible elokuvassa. Ei taas pieni mieli ymmärrä mitä järkeä on tuoda tällainen megaleffa Suomeen 3kk jenkkien ensi-illan jälkeen… Hyvä leffa ja erityisen vakuuttava Imax teatterissa. Korkeanpaikankammoiselle etenkin Burj Dubain kohtaukset olivat todella rankkoja katsottavia. En jaksa selittää tuntemattomille mikä tuo Imax on joten lukekaa wikipediasta http://fi.wikipedia.org/wiki/IMAX. Ja Edelmanin suoritus oli ihan ok, vaikkakin ehkä miekkonen keskittyi liikaa vääntämään vuorosanansa täydellisellä kirjaenglannilla. Mutta eipä tuo haittaa ku Edelmanin hahmo oli olevinaan ruotsalainen 🙂
Ja pakko kai mainita pari sanaa hieronnasta kun se tuntuu niin monia kiinnostavan. Hierontapaikkoja on myös Bangkokin katukuvassa laidasta laitaan ja osa on oikeita kunniallisia hieronta paikkoja, osa jotain muuta… Tosin nämä ”muut” erottaa aika lailla selvästi. Jos henkilökunta on kovin nuorehkoa naisvaltaista, mahdollisesti kovin seksikkäästi pukeutunutta ja ekat lauseet ovat ”you handsome man” niin noh… ei taida tarvita sanoa sen enempää… Mutta noita asiallisiakin paikkoja on tosiaan paljon. Usein ne ovat avoimempia, esim hierontatiloihin näkee sisään jne. Hinnat myös ovat ehkä hieman korkeammat kuin noissa ”epämääräisissä paikoissa”. Mutta ihan asiallista hierontaakin siis on tarjolla eikä hinta päätä huimaa. 90min ruotsalainen hieronta oli 20e luokkaa yhdessä paikassa, yhdessä toisessa paikassa 2h thaihieronta oli 12e, tunnin jalkahieronta oli keskiarvoltaan yleensä noin 6e luokkaa, perus thaihieronta 8e pintaan. Jumit aukesi ja kieltämättä nautinto oli välissä noista hieronnoista kaukana, etenkin alussa 🙁
Huijaukset
Valitettavaa mutta totta, jos olet länsimaalainen Bangkokissa, niin on hyvin todennäköistä, että sinua yritetään huijata useampaan kertaan matkan aikana. Huijauksia vaihtelee pienistä hieman suurempiin. Sinulta yritetään periä kalliimpia hintoja kuin muilta, sinulle yritetään myydä rihkamaa aitona tavarana, julkisten nähtävyyksien edustat ovat täynnä lipunmyyjiä, jotka myyvät mitättömiä lippuja sillä paikan oikea lipunmyynti on sisällä tai muka avuliaita oppaita jotka selittävät kovasti sen ja sen temppelin olevan tänään suljettu ja he voivat viedä sinut toiseen paikkaan jne… Näistä löytyy netistä paljon tietoa ja niihin kannattaa tutustua ennen matkalle lähtemistä sillä ne ovat oikeasti TODELLA YLEISIÄ eikä niistä varoitella muuten vaan.
Pari muuta asiaa mitä länsimaalaisen on Thaimaassa muistaa. Thaimaalaiset rakastavat kuningastaan ja kuninkaalle omistettuja temppeleitä ja kuvia on kaikkialla. Tätä kirjoitettaessa on jo 84 vuotta ja suhteellisen heikossa kunnossa. Kuninkaan heikosta terveydestä puhuminen on kuitenkin jonkin sortin tabu. Vastaavasti kuninkaasta pahan puhuminen tai kyseenalaistaminen on äärimmäisen loukkaavaa, jopa rikollista ja tästä voi oikeasti saada Thaimaassa pitkän vankilatuomion. Kuninkaan kuvat myös koristavat esimerkiksi paikallisia seteleitä ja kolikoita, joten esim rahan päälle tallaaminen voidaan kokea loukkaavaksi. Bangkokissa myös oli tapana julkisilla alueilla soittaa kansallislaulu aamu kahdeksalta ja ilta kuudelta. Kansallislaulun aikana oletetaan että kaikki pysähtyvät paikalleen sen ajaksi. Outoa länsimaalaiselle, mutta maassa maan tavalla joten tätäkin kannattaa noudattaa. Sama kansallislaulu soi muuten myös elokuvateattereissa elokuvan alussa. Missään ei kehoteta erikseen nousemaan ylös mutta sitä oletetaan kaikilta. Kuningas on siis helpointa länsimaalaisena jättää ulos keskusteluista.
Bangkok Sukhumvit
Pattayalta Bangkokiin palattuamme vaihdoimme myös hotellia ja aluetta jossa majoituimme. Silomin kaupallinen alue muuttui Sukhumvitin soi 4:n Omni toweriin. Huone 32. kerroksesta tarjosi kieltämättä hyvät näköalat, mutta jälleen tuli mieleen, että maassa näyttää olevan tapana hotellien harhaanjohtava markkinointi. Tai sitten mainoskuvat haetaan aina siitä ainoasta remontoidusta huoneesta tai kuva photoshopa-taan viimisen päälle ennen nettiin laittamista. Omni Tower oli siis jälleen ”neljän tähden” hotelli ja periaatteessa kaikki vaadittava siltä taisi löytyä. Itse huoneiden taso oli taas valitettavasti jo hieman kulahtanut. Useammat eri pinnat olisivat kaivanneet jonkin sortin siistimistä. Onneksi sentään televisiosta löytyi jo yli 50 kanavaa ja sänky oli huomattavasti pehmeämpi kuin Silomissa joten viimeisten päivien pahentunut sairastelukaan ei tuntunut niin kurjalta.
Omni towerista sen verran, että se sijaitsi tosiaan soi 4:llä joka on Bangkokin punaisten lyhtyjen alue. Ei tämä meillä ollut tiedossa hotellia varatessa, mutta näin sattui silti käymään. Ei silti, hotellissa tuota ei näkynyt oikeastaan millään tavalla ja päiväaikaankin kadulla kävellessä sitä ei huomannut. Illalla olikin sitten ihan eri meininkin, mutta jälleen pääasiassa siisti. Bangkokissa todella pyritään siistimään katukuvaa ja vaikka lukuisat tyttöbaarit olivat selvästi havaittavissa, niin minkään sortin haireutta ei ulkopuolella ollut nähtävissä. Kaikki tapahtui ovien sisäpuolella. Tosin, kolmen aikaan yöllä läheisestä sairaalasta hotellille kävellessä kävi kyllä selväksi että länsimaalainen mies on ”kysyttyä” tavaraa ja noin kilometrin matkalla ehti kyllä tulla jos minkälaista tarjousta. Pelottavimpana ehkä noin 2 metrinen tumma lady boy syöksyy jostain eteeni, pysäyttää minut ja möreällä äänellä tuumaa ”YOU, COME WITH ME!”… hehehe… Nyt naurattaa, mutta silloin piti kyllä aika äkäiseen vaan tuumata että ”no thanks” ja jatkaa nopeasti matkaa. Muutenkin ehdotteluilta selvisi lähes aina hymyilemällä kohteliaasti ja jatkamalla matkaa tai kohteliaasti kiittämällä ja menemällä menojaan.
Sukhumvit oli siis ilta-elämältäänkin vilkkaampi kuin Silom ja myös erilaisia ruokapaikkoja löytyi hotellin läheisyydestä kiitettävästi. Mainitsemisen arvoista lienee myös se, että vuorokauden ympäri auki olevia Mäkkäreitä ja 7 eleveneitä ja wallgreenejä ja vastaavia on todella paljon, joten sinänsä mihin tahansa kellonaikaan on perustarvikkeita ja pikku purtavaa saatavilla. Hinta-taso etenkin perus minimarketeissa on todella halpaa.
Mutta kokonaisuutena minulla ei juurikaan ole Bangkokiin mitään lisättävää. Kerran paikan nähneeni minulla ei ole juurikaan minkään sortin mielenkiintoa lähteä takaisin. Suurkaupungeista kaikki muut näkeväni ovat hinta-tasoa lukuun ottamatta olleet paljon miellyttävämpiä kokemuksia. Bangkok päätyy sille listalle että kiva käydä kerran näkemässä mistä vouhotus johtuu, mutta thats it.
Koko lomaa emme olleet Bangkokissa vaan kävimme myös vajaan viikon Pattayalla. Bangkokista on Pattayalle matkaa noin 160km ja sinne pääsee joko minibussilla, perus bussilla tai taksilla. Taksille hintaa tulee noin 1500 baht (reilu 30e) ja matkassa menee liikenteestä riippuen parisen tuntia. Tosin kuten aikaisemmin jo varoitin, taksit kaahaavat, turvavälejä ei juurikaan tunneta ja turvavöistä ei usein ole tietoakaan… Tältä kannalta ajateltuna perus ilmastoitu bussikaan ei ehkä ole huono vaihtoehto, vaikka matka kestääkin tunnin kauemmin sillä bussit pääsääntöisesti noudattavat nopeusrajoituksia. Maisemien kannalta matka ei ole kovin kummoinen. Arviolta lähes ensimmäiset 100km mennään Bangkokin katujen yläpuolelle rakennetuilla korotetuilla moottoriteillä joilla on usein 4-6 kaistaa suuntaansa.
Pattayalla majoituimme pohjois-Pattayalle Best Western Pattaya hotelliin. Hotelli sijaitsi siis toisessa päässä (4-5km) Pattayan rantaa kuin kuuluisa kävelykatu mikä ei ehkä ole huono asia. Hotelli oli vain kolmen tähden hotelli, mutta tilojen, palvelun ja kaiken puolesta oikeastaan ylivoimaisesti paras hotelleistamme. Tälle olisi voinut jo sen neljä tähteä antaa, miksei jopa viisi. Loistava huone, siisti, parvekkeelta merinäköala, loistava aamupala, rauhallinen jne. Ei oikeastaan mitään valittamista tilojen suhteen.
Pattayan yleisilme oli hyvin samankaltainen kuin Bangkokissa. Kokonaisuus on hyvin epäjärjestynyt, sekava ja ei oikeastaan millään tasolla kovinkaan houkutteleva. Ja koska kyseessä on Phuketin ohella yksi Thaimaan suurimmista turistikohteista, väkeä piisaa väsymiseen asti. Etuna tosin Bangkokiin oli se, että Pattayalla tosiaan sai asiakaspalvelua, eikä myyjiä kiinnostanut enemmän Angry Birdsin tai facebookin naputtelu. Pattayalla myös puhuttiin paljon enemmän ja parempaa englantia kuin Bangkokissa. Tosin koska kyseessä oli loppiaisen jälkeinen viikko, niin Pattayan oli lähes vallanneet venäläiset turistit. En tiedä sitten onko Pattayalla aina iso osa mainoksista venäjäksi vai oliko kyse sesonki mainonnasta.
Angry Birdseistä muuten sen verran että suomalaisena Suomessa ei todellakaan tajua kuinka iso juttu vihaiset linnut ovat. Niitä myytiin Thaimaassa joka paikassa! Pehmoleluja, vaatteita, t-paitoja, reppuja, sandaaleja, shortseja… Vähintään joka toisella katukauppiaalla oli jonkin sortin Angry birds tuotevalikoima. Tuskinpa Rovio saa näistä osuutta tai tiedä sitten. Etenkin pehmolelut vaikuttivat ja näyttivät tismalleen samalta kuin prismassa myytävät vastineensa, mutta hinta oli ehkä kolmas-osa Suomen vastaavista. Silti mielenkiintoista, että mitään muuta tuotemerkkiä ei katukuvassa näkynyt yhtä vahvana.
Liikkuminen Pattayalla oli suhteellisen helppoa. Paikka on huomattavasti virtaviivaisempi kaavoitukseltaan kuin esim. Bangkok vaikka kyllä täältäkin pitkiä sivukujia löytyi. Paikan erikoisuus omiin silmiin oli silti paikalliset taksit. Ns. normaaleja takseja ei juurikaan nähnyt missään vaan suuri osa oli lava-auto takseja 8-12 henkeä ja ne liikkuivat usein kimppatakseina. Taksit eivät myöskään Pattayalla ajaneet juuri ikinä mittarilla ja tuskin näissä lava-autoissa etes mittaria olisi. Niinpä liikkuminen oli jatkuvaa taistelua kusetusyrityksiä vastaan ja huomattavasti kalliimpaa kuin Bangkokissa, sillä lyhyestäkin matkasta joutui äkkiä maksamaan 150-200 baht. Ei tuo tietty länsimaalaiseen lompakkoon ole kuin 3-5e, mutta pitkin päivää tuohon saa äkkiä menemään parikin kymppiä.
Tuk tukit ja Bangkokin savusumu sentään loistivat poissaololtaan, liikenne tuntui hieman turvallisemmalta kuin Bangkokissa, mutta liikenteen sekaan oli sotkettu ulkomaalaiset turistit skoottereineen. Pistää miettimään mitähän läkkärituristi miettii lähtiessään liikenteen sekamelskaan… Ei ainakaan omaa turvallisuuttaan. Liikenteen hektisyydestä huolimatta koko matkan aikana näimme vain yhden kolarin, jossa juurikin kaksi skootteria rysäytti toisiinsa aika vauhdilla. Menopelit menivät lunastukseen, mutta kuljettajat ja kyytiläiset taisivat selvitä isomman puoleisilla asvaltti-ihottumilla. Liikenne-onnettomuudet ovat silti Thaimaassa arkipäivää ja Bangkokissa tästä oli hotellimme viereisen sairaalan seinässä muistutuksena kyltti:
”Kuinka monta päivää edellisestä onnettomuudesta tässä risteyksessä: 0 päivää Ennätys: 2 päivää”
Pattayan rannat
Siamin lahden rannalle sijoittuva Pattaya on luonnollisesti rantalomakohde. Itse asiassa koko kaupungin pää kävelykatua vierustaa Pattaya Beach. Rannalle tulee mittaa tosiaan +5km mutta se on Suomalaisittain ammuttu täyteen! Myös vedenlaatu on todella heikko ja sen näkee turistien uinti-innokkuudessa. Tämä johtuu kuulemma siitä, että vielä 90-luvun puolella kaikki hotellit tyhjensivät jätevetensä suoraan mereen! Tosin viimeisen vuosikymmenen aikana tilanne on hieman parantunut vedenpuhdistamojen myötä, mutta silti en suosittelisi vettä uimiseen. Tosin, rannalla voi pitää hauskaa myös ilman että veteen asti menee. Tarjolla oli muun muassa vesihiihtoa, vesiskootteriajelua, purjelautailua, surffausta ja kalastusta. Kaiken lisäksi kova kilpailu pitää kuulemma hinnat suhteellisen edullisina. Tämän lisäksi Pattaya beach tunnetaan ravintoloista, ostosmahdollisuuksista ja yöelämästä.
Koska Pattaya Beach oli mitä se oli niin pääasiallinen ranta jossa vietimme aikaa oli Pattayan eteläosissa sijaitseva Jomthien Beach. Matkaa rannalle tosin tuli noin 8km mutta taksilla sinne pääsi noin 250 bahtilla. Rannan piti olla perheystävällisempi ja rauhallisempi, mutta kyllä sekin oli ihan täyteen ammuttu. Tosin, vesi oli hieman parempaa. Perheille en silti suosittelisi kumpaakaan rantaa sen takia, että ranta on jyrkkä ja vesi syvenee todella nopeaa! Lapset eivät yksinkertaisesti kykene kummallakaan rannalla uimaan.
Mitähän muuta rannoista voisi sanoa. Noh, aurinkotuolin ja varjon vuokra on noin 1,5e päivä. Rantoja kier-tää jos minkä sortin kaupustelijaa; rihkamaa, ruokaa, pikkupurtavaa, kelloja, vaatteita. Sanotaanko että kahden minuutin välein oli joku seisomassa auringon edessä ja yrittämässä kaupata sinulle jotain. Pitem-män päälle äärimmäisen ärsyttävää. Virvoitusjuomia tosin tuotiin ihan aurinkotuoliin asti halutessasi ja juoma oli kylmää 😛 Antibioottikuuri rajoitti nesteytyksen Cola linjalle mutta hyvää sekin oli ainakin keitetyn maissin kanssa.
Pohjois-Pattayalla olisi ollut vielä kolmas ranta, jolla emme ikinä käyneet. Vastaavasti Pattayan satamasta lähtee aamupäivästä lauttoja lähisaarille joiden vesi onkin kuulemma sitten kuin suoraan elokuvista. Eli km pituisia hiekkarantoja, matalat rannat ja kirkasta vettä. Emme valitettavasti kuitenkaan ehtineet suunnata rannoille, sillä lauttaliikenne loppui 1:ltä. Tosin pikaveneillä olisi päässyt niille myös, mutta hinta-tasosta ei ollut tietoa.
Muu tekeminen Pattayalla
Ehkä suurin ero Bangkokin ja Pattayan välillä oli juuri tuo turistille suunnattu tekemisen paljous. Siinä missä Bangkokissa meinasi välissä hieman iskeä tekemispula ja välimatkat olivat pitkiä niin Pattayalla tekemistä olisi kyllä piisannut.
Shoppailu Pattayalla rajoittui lähinnä ranta/katukauppiaisiin ja pariin ostoskeskukseen. Toinen keskuksista oli Hilton hotellin yhteydessä ja hinta-taso oli länkkäritasoa. Edullisempi vaihtoehto Mike’s shopping mall sijoittui etelämmäs ja siellä hinta-taso oli jonkin verran Suomea edullisempaa. En nyt silti Pattayalle asti lähtisi shoppailemaan, mutta kyllä kai noissakin saisi päivän väkisin kulutettua. Luonnollisesti ostoskeskuk-sista löytyi myös modernit elokuvateatterit, Ripleyn usko tai älä museo, lukuisia ruokapaikkoja jne.
Päivällä Pattayan läheisyydestä löytyi mm elefantti ja krokotiilifarmit. Elefanttifarmilla pääsee ratsastamaan ronsuilla ja näkemään niiden koulutusta, miten niitä hyödynnetään työnteossa jne. Kroksotiilejä emme käyneet katsomassa sillä, näimme niitä jo Bangkokin eläintarhassa. Ja jostain syystä kaikki käärmettä edes etäisesti muistuttavat otukset saisi minun puolesta tappaa sukupuuttoon 🙂
Mini Siam/mini maailma oli eräänlainen puisto, jossa oli näytillä maailman merkittävimpiä nähtävyyksiä pienoiskoossa. Mittakaavana taisi olla 1/25:een jos en ihan väärin muista. Aikaa kului kierrellen leppoisasti 2-3h ja kameralla sai räpsiä kovasti kuvia.
Omasta uravalinnasta johtuen silmiin iski myös Tuxedo nimisen taikurin oma taikateatteri. Tuxedo mainosti kovasti olevansa Thaimaan paras taikuri ja omistavansa Thaimaan ainoan taikateatterin. Lippu maksoi 500baht eli noin 12e. Teatteri itsessään oli ihan siisti ja veti noin 200 henkeä. Siksi olikin hieman sääli että paikalla oli ehkä noin 40 ihmistä. Tosin esityksiä oli joka päivä, neljä kertaa päivässä, joten ainakaan laiskuudesta ei esiintyjiä voi moittia. Markkinoinnillisesti voi tosin kysyä että eikö olisi parempi ja mukavampi etenkin esiintyjille vetää show esim. kahdesti illassa täydelle salille kuin neljä kertaa melkein tyhjälle salille?
Itse show oli ihan ok… Manipulaattorina Tuxedo oli ihan ok ja teki vaikeitakin juttuja suht puhtaasti. Tosin manipulaatio-osuus olikin ehkä esityksen paras osuus, sillä sitä seurasi iso kasa perus Vegas illuusioita. Alkuperästä ei ole tietoa, mutta osa haiskahti hieman itse kasatuilta tai piraateilta. Black art oli suht kovassa käytössä ja tekipä Tuxedo myös pitkän pätkän Omar Pashan ”black art ohjelmasta”. Ennen esitystä mainostettiin että Tuxedo olisi ainoana aasialaisena ostanut ihan oikeudet esitykseen. Vaikea sanoa… Teatteri oli pätkän aikana niin pimeä että kenellekään ei jäänyt epäselväksi miten homman täytyi toimia. Pienellä lavalla lavasteet ja illuusiot kuitenkin vaihtuivat lähes hengästyttävää vauhtia ja olipa pienelle lavalle mahdutettu myös Brett Danielsin kuuluisaksi tekemä illuusio, jossa nainen ilmestyy suoraan ilmaan leijumaan ja katoaa siitä. Potentiaalia olisi, mutta pientä tai suurta hiomista kaivattaisiin sinne sun tänne.
Tuxedo ei itse asiassa ollut ainut taikuri jonka näin Pattayalla. Kävelykadulla esiintyi katutaiteilija joka oli maskeerannut itsensä täysin Michael Jacksonin näköiseksi, tanssi ja teki pallo manipulaatiota, sekä Losan-derin leijuvaa pöytää (itse kasattu, ruma piraattiversio). Pöydän hän teki vielä niin huonosti että kenelle-kään ajattelukykyiselle ihmiselle ei jäänyt epäselväksi miten pöytä leijui… Eli ei mitään eroa Suomen olosuhteisiin :/ Pöydän toki voi tehdä hyvin ja suomessakin sitä tekee kai jo +15 taikuria? Silti kenelläkään ei ole omaperäistä tapaa tehdä sitä tai presentaatiota joka oikeuttaisi sen leijumisen… Ja kaikilla se näyttää juuri siltä mikä se on, TAIKURIN VÄLINE! Näyttäkää joku oikeasti minulle pöytä joka näyttää edes vähän samalta niin jätän asiasta marmattamisen sikseen.
Pattaya walking street
Pattayasta ei taida voida kirjoittaa mainitsematta kävelykatua eli punaisten lyhtyjen aluetta joka ei edes yritä peitellä sitä mitä se on. Kävelykatu on noin 2km pitkä katu Pattayan etelä-osassa ja vaikka siellä onkin myös muuan perus ostosliike, niin pääasiassa se on 2km lihatiski… Tyttöbaareja, ladyboy baareja, lisää tyttöbaareja ja jopa poikabaareja… Alue lienee myös Pattayan iltaelämän keskus ja ilta aikaan se on tupaten täynnä. Turisti ei saa minkään sortin rauhaa sisään heittäjiltä jotka epätoivoisesti yrittävät saada hortoilevat turistit juuri heidän baariinsa katsomaan ”ping pong showta!” Alkoholi virtaa ja yleinen sekoilun määrä on kuin Suomessa vappuna. Paitsi täällä se on joka iltaista. Jälleen, itse kadulle ei sinänsä mitään näy joten herkkä hipiäinenkin voi toki kadun kävellä läpi, mutta sisällä baareissa tytöt tanssivat pöydillä, usein pelkät kengät jalassa jne. Kaikkien tavoitteena löytää se rikas länsimaalainen mies viemään pois kaikesta tuosta ja elättämään siinä sivussa koko suku… Perus arkea Thaimaassa. Tosin, ihan pakko tähän loppuun lainata erästä ystävääni joka käy Thaimaassa tasaisesti ”Ne naiset jotka jeesustelevat länsimaalaisten miesten käytöksellä Thaimaassa, voivat kysyä itseltään miksi suomalaiset naiset ovat jo vuosikymmeniä juosseet rantalomilla tyttöporukalla Turkissa ja Kreikassa…” Kai tuossakin näkökulmassa on puolensa. Loppupeleissä minulla ei ole asiasta mielipidettä. Jokainen tavlaa tyylillään…
Thaimaa on siis ristiriitainen maa ja todellista Thaimaata ei kahden viikon matkalla ehdi nähdä. Ei ainakaan jos pysyttelee turistien suosimissa kohteissa. Nyt voi kuitenkin sanoa että on nähnyt sen ”Aasiakuumeen” pahimman aiheuttajan ja vaikka keuhkoputken tulehdus ja flunssa Thaimaassa tuli koettua, niin aasiakuumeeksi se ei itselläni muuttunut. Been there, done that… Seuraavaksi kiikariin joku kohde jonne ei tarvi matkustaa +15h suuntaan kiitos :