Taikurit ovat viimeisen pari kuukauden aikana saaneet paljon huomiota suomalaisessa lehdistössä ja mediassa tapaus Noora Karmasta johtuen. Alun perin tarkoitukseni oli olla käsittelemättä asiaa ollenkaan, sillä yhden julkisuus on hyvää mainosta koko alalle. Nyt kuitenkin tämä positiivisena alkanut julkisuus on suhteellisen äkkiä muuttunut negatiiviseksi ja sitä kautta alkanut koskettaa koko alaa negatiivisessa mielessä, joten ehkä minun sittenkin pitäisi nostaa kissa pöydälle.
Taikuudesta näyttää tulleen median silmissä kissa ja hiirileikki, jossa katsojien päätehtäväksi on jäänyt yrittää ratkaista miten jokin ”temppu” tehdään. Eri mediat kuten verkkosivustot ja jopa isot lehdet ovat julkaisseet artikkeleita joiden ainut sisältö on siinä, että niihin on satuttu Googlella löytämään verkosta taikuriliike, joka sattuu myymään ”temppua”, jonka kuvaus sopii juuri äskettäin mediassa nähtyyn. Tämä muodostaa varsin negatiivisen kuvan, että kuka vai jonka lompakko on tarpeeksi paksu, voisi olla taikuri. Kaiken rehellisyyden nimissä, tiettyyn pisteeseen asti toki voi päästä tuollakin tavalla. Tosin siinä on ongelmansa…
Ensimmäinen ongelma on yleistää, että taikuri tekevät vain ”temppuja”. Taikurit itse asiassa karttavat ”temppu” sanaa suhteellisen laajasti, koska taikureille se tarkoittaa lähes samaa asiaa kuin vaikkapa arvoitus (puzzle). ”Temppu” ei eroa juurikaan näppärästä baarivedosta tai arvoituksesta. Se ei herätä näkijässään mitään sen kummempia tunteita tai ajatuksia. Se elää vain tuon hetken ja on, noh, jotain näppärää. Arvoitus joka täytyy yrittää ratkaista. Ja valitettavasti viimeaikoina julkisuudessa ollut taikuus on pitkälle ollut vain ”temppuja” ilman sen syvällisempää viitekehystä. Pitemmälle vietynä taikuus on kuitenkin ihan jotain muuta kun vain temppuja. Hyvä esitys voi sisältää musiikkia, naurua, runoutta, vuorovaikutusta, ajatuksia herättäviä monologeja ja paljon muuta. Esiintyjän täytyy hallita perus esiintymistaidot. Mutta kaikeasta kuorrutteesta huolimatta, niin kauan kun lavalla on taikuri, ovat ”temput” keskeisessä osassa.
Median pienimuotoinen pakkomielle ”temppujen” salaisuuksiin on itse asiassa myös muodostanut mielenkiintoisen näkökulman koko taikuuteen, joka on meille eduksi ja siksi en ole varma, kannattaisiko tästä edes kirjoittaa. Nimittäin nuo kaikki mediassa julkaistut artikkelit antavat ymmärtää, että ”tempussa” olisi aina yksi selkeä salaisuus, suora viiva A:sta B:hen, yksi ratkaisu johon se pohjautuu. Suurempi salaisuus kuitenkin on se, että hyvässä ”tempussa” ei ole vain yhtä yksiselitteistä ratkaisua! Hyvä ”temppu” muodostuu kerroksista. Sanotaan näitä vaikka ”hämäyksen kerroksiksi”. Hyvässä ”tempussa” niitä on useita. Loistavassa ”tempussa” niitä on ikään kuin kasattu päällekkäin kerros kerrokselta, jolloin niistä muodostuu ikään kuin labyrintti, joka on täynnä ansoja ja salaovia, jotka johtavat vain loputtomiin umpikujiin. Lopulta tuo labyrintti on niin hyvin rakennettu, että pelkästään sen sisäänkäynnin löytäminen on vaikeaa.
”On suuri ero sen välillä ettei tiedä miten jokin tehdään ja tietää että jotain ei voi tehdä” Simon Aronson
Valitettavasti suuri osa noista googletettavista ostotempuista ei sisällä lukuisia ”hämäyksen kerroksia”. Ne ovat pitkälle suunniteltu harrastajille, joilla ei ole aikaa panostaa vuosia materiaalinsa valintaan, sorminäppäryyden kehittämiseen ja hiomiseen ja psykologisten seikkojen opiskeluun. Ne kestävät muutamia katselukertoja, mutta niitä ei ole suunniteltukaan kestämään edes-takaisin kelaamista, hidastettuna ja suurennettuna kerta toisensa jälkeen katsomista jne. Normaalissa taikurin esiintymistilanteessa ihmisillä ei ole tuohon mahdollisuutta. Taikuus on parhaimmillaan elävänä, ei television läpi nautittuna. Harva taikuri on myöskään halukas tekemään televisiossa niin sanottua ykkös materiaaliaan, jota hän on hionut vuosikausia, sillä yleisen uskomuksen vastaisesti, Suomessa tv esiintymisillä ei kukaan elä.
Hienoa tässä julkisuudessa on kuitenkin ollut se, että se on myös hieman herättänyt taikureita ja synnyttänyt keskustelua kulisseissa. Minusta mielenkiintoisin yksittäisin kulisseissa noussut ajatus on se, että muutama taikuri on tuonut esille, etteivät he usko tuohon kissa ja hiirileikkiin ollenkaan. Heidän mukaansa hyvän taikuriesityksen nähtyään, katsojat eivät edes yritä miettiä miten temput tehtiin. Olen eri mieltä. Ihminen on utelias olento ja ihminen pyrkii yrittämään analysoimaan näkemäänsä. Jos ihminen näkee toisen ihmisen esimerkiksi lentävän lavalla luonnonlakeja uhmaten, niin eikö se todellakaan vaivaa ihmistä millään tasolla? TUO HENKILÖ LAVALLA RIKKOI JUURI KAIKEN SEN MIHIN OLET KOKO IKÄSI USKONUT! Ja et esityksen jälkeen mieti sitä ollenkaan? Hmmmm…
Noin vahvaan efectiin toki kykenee harva taikuri, mutta sama pätee myös pienemmässä mittakaavassa. Jos näennäisesti ennustetaan tulevaisuutta tai demonstroidaan taitoa, jolle tavallisella ihmisellä olisi jotain hyötyä jokapäiväisessä elämässä, niin ihan varmasti se jää vaivaamaan ja ihminen yrittää analysoida näkemäänsä; ”Ajatella mitä kaikkea minä voisin tehdä tuolla taidolla”. Minun mielipiteeni onkin, että jos temppujen salaisuudet eivät millään tasolla kiinnosta taikuriesityksen juuri nähnyttä yleisöä, niin silloin minusta taikuri esittää vain heikkoa taikuutta.
”Our job is amazement! Not ammusement. Always amazement first” Rene Lavand
Vapaasti käännettynä ”tehtävämme on hämmästyttää, ei huvittaa. Aina ensin hämmästyttää!”. Olen samaa mieltä. Niin kauan kuin esiintyjä markkinoi itseään taikurina niin hänen on kyettävä luomaan ihmisille hämmästyksen tunne jolle ihminen ei kykene löytämään selitystä. Toki tuo kaikki on tehtävä viihdyttävästi, mutta juuri tuo hämmästyksen tunne on ainut asia, mikä erottaa taikurit kaikista muista viihteen aloista. Eli tuo mainitsemani kissa ja hiirileikki kuuluu oleellisena osana siihen mitä taikuri tekee.
Tässä kohti sitten tulee vastaan taikurin osaaminen. Toki taikuri voi mennä Internetiin, ostaa tempun joka tekee vain yhden asian ja laskea sen varaan, että kukaan ei tule asiaa kyseenalaistamaan tai googlettamaan sitä. Harrastelijalle tuo on täysin tavallista, sillä harrastelija esiintyy pääasiassa pienelle piirille. Mutta ammattilaiselle tuo ei ole mahdollista. Ammattilaisen täytyy oikeasti nähdä vaivaa esittämänsä materiaalin eteen. Lähtökohta ammattilaisellakin voi edelleen olla valmis ostettu temppu, mutta usein se ammattilaisella on oma idea tai variaatio ideasta joka on syntynyt jotain ihan muuta kautta. Tuon idean ympärille on alettu kasaamaan lisää kerroksia ja usvaa, jolloin lopulta sen salaisuus on niin hyvin piilossa, ettei sitä voi selvittää.