Tasaisesti esiintymismatkoilla ihmisten kanssa jutellessa nousee esille yleinen olettamus, että taikatemppujen tekeminen ja opetteleminen olisi vaikeaa. Toki tuo olettamus pitää jossain määrin paikkaansa, etenkin jos puhutaan edistyneestä ja pitkälle viedystä kiinnostuksesta taikuutta ja taikatempputekniikoita kohtaan, mutta silloinkin puhutaan vain oikeastaan jäävuoren huipusta. Taikatempuista harrastetasolla puhuttaessa ei puhuta valtavasta sorminäppäryydestä ja vuosien harjoittelusta. On olemassa kymmeniä tuhansia erilaisia taikatemppuja jotka voi teknisesti oppia jopa illassa! Toki varmuus ja rohkeus alkaa esittää niitä vie suurella osalla paljon enemmän aikaa, mutta itse tekninen osuus ei yleensä vie niin paljon aikaa kun moni kuvittelee.
Keskusteluissa taikuuteen perehtymättömien kanssa olen usein verrannut taikatemppujen opettelemista instrumentin, kuten vaikkapa kitaran, soittamiseen. Asiaa perehtymättömälle kitaran soittaminen vaikuttaa vaikealta, mutta silti henkilö ymmärtää, että kitaran soitto perustuu pääsääntöisesti tiettyihin otteisiin, eli nuotteihin. Otteita vaihtamalla, molempia käsiä yhdistelmällä, saadaan aikaan sitten ääntä. Oikeassa järjestyksessä äänestä tulee tunnistettavaa musiikkia. Kun henkilö hallitsee otteet, eli pystyy soittamaan nuotteja, avautuu hänelle suuri osa musiikin kirjosta. Hänen täytyy vain enää muistaa missä järjestyksessä nuotit soitetaan, sillä hän hallitsee jo perustekniikat.
Sama asia pätee taikuudessa. Esimerkiksi korttitaikuudessa on myös tietyt perus liikkeet ja periaatteet, aivan kuten musiikissa nuotit. Kun henkilö hallitsee nuo perustekniikat, niin iso osa korttitempuista avautuu hänelle. Pääsääntöisesti voidaankin väittää, että taikatemppujen tekeminen on vain niin vaikeaa kuin opettelija uskottelee sen itselleen olevan.
Hyvänä esimerkkinä tästä on vanhempien ja nuorempien taikuuden harrastajien välillä nähtävissä oleva ero teknisessä tasossa. Meillä Suomessakin on lukuisia nuoria taikuuden harrastajia, jotka ovat muutaman vuoden harrastuspohjalla paljon taitavampia kuin vuosikymmenet taikuutta harrastaneet kokeneet harrastajat. Syy tälle ei löydy harrastajien iässä vaan asenteissa ja ennakkoluuloissa. Vanhemman polven taikurit opettelivat taikuutta aikana, jolloin materiaalia oli vaikea saada käsiinsä ja taikuutta pidettiin yleisesti vaikeana ja oikeasti edistyneitä tekniikoita osaavia taikureita nähtiin ehkä kerran vuodessa televisiossa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana aloittaneet nuoret taas ovat kasvaneet aikana jolloin he voivat nähdä alan mestareita YouTubesta koska vain ja kukaan ei ole varoitellut heitä etukäteen, että taikuus olisi vaikeaa. Nuorilla ei tästä johtuen ole ollut ennakko oletusta, että jokin taikuuden tekniikka vaatisi poikkeuksellisen paljon aikaa joten harjoittelua ja valittamisen sijasta he opettelivat tekniikan olettaen, että koska he näkivät useamman henkilön tekevän sitä YouTubessa, niiden täytyy olla täysin opeteltavissa. Ennakkoasenteella on siis iso merkitys
Tai tietty, jos ei halua tai yksinkertaisesti kykene harjoittelemaan edes teknisiä perustaitoja, mutta ala kiinnostaa silti, niin ainahan voi alkaa mentalistiksi 😉 😛 (katsotaas kuinka moni mentalisti vetää tästä herneen nokkaan)