Edellisessä artikkelissa käsittelin korttipeleissä huijaamista hyvin yleisellä tasolla. Tällä kertaa tarkoitukseni on tuoda esiin hieman tarkemmin yleisemmin käytettyjä huijaustekniikoita sekä muutama yleinen neuvo niiden havaitsemiseen tai niiltä suojautumiseen.
Yhteispeli
Yhteispelillä tarkoitetaan että kaksi tai useampi pelaaja ovat etukäteen sopineet pelaavansa yhdessä. Käytännössä tämä voi tarkoittaa lukuisia eri asioita. Esimerkiksi pelaajat kertovat toisilleen erilaisilla signaaleilla (esim pelimerkkien tai korttien käsittelyllä) mitä kortteja heillä on kädessään tai tarkoituksen mukaisia suunniteltuja panostuksia joilla pyritään saamaan muut pelaajat ostettua yhdessä ulos potista. Yhteispelaaminen vaatii paljon harjoittelua, mutta sillä saavutettava etu on suhteellisen merkittävä. Yhteispelaaminen ei myöskään tarkoita että pelaajat harrastaisivat sitä koko ajan, vaan välissä he luonnollisesti voivat pelata myös pitkiä pätkiä omillaan.
Valitettavasti yhteispeliä tapahtuu huhujen mukaan todella paljon myös isommissa peleissä ja siltä on lähes mahdotonta suojautua ja valitettavasti sitä on myös vaikea osoittaa tapahtuvaksi. Tästä johtuen paras suojautuminen yhteispeliltä onkin vain lopettaa pelaaminen seurueessa jossa sitä vaikuttaa tapahtuvan.
Korttien merkkaaminen
Pelikorttien merkkaamisella tarkoitetaan sitä, että pelikortit on merkattu huomaamattomasti tavalla, jonka avulla huijari pystyy saamaan jotain tietoa kortista (pieni vai suuri, musta vai punainen, maa jne) tai jopa tunnistamaan tarvittaessa kortin täysin. Yksinkertaisimmillaan tämä voi tarkoittaa esimerkiksi korttien merkkaamista kynsillä naarmuttamalla tai raaputtamalla, taittamalla tai muuttamalla niitä muilla tavoilla. Pitemmälle vietynä pelikortteja voi merkata erilaisilla musteilla joita ei välttämättä näe edes ilman pitkää harjoittelua tai erikoisia linssejä. Valmiiksi merkattuja pelikortteja on myös myynnissä satoja eri malleja hyvinkin halvalla esimerkiksi nettikaupoista. Valitettavan usein oletetaankin, että uusi muoveissa oleva korttipakka on turvallinen, mutta todellisuudessa korttikotelon avaaminen huomaamattomasti on todella helppoa. Valitettavan usein korttien merkkaamista pidetään yksinkertaisena ja alkeellisena, mutta pitemmälle vietynä korttien merkkaamisella saavutettu etu voi olla todella suuri.
Korttien merkkaaminen ei ole kasino-olosuhteissa kovinkaan suuri uhka, koska pakka vaihdetaan tasaisesti ja pakan kuntoa seurataan tarkasti. Mutta etenkin kotipeleissä, joissa samaa pakkaa saatetaan käyttää viikosta toiseen tai yhdellä pakalla voidaan pelata koko ilta, merkatuilla korteilla voidaan saada paljon pahaa jälkeä aikaan.
Pelikorttien merkkaamiselta voi puolustautua monella eri tavalla. Ensinnäkin on tärkeää että käytetty pakka vaihdetaan tarpeeksi usein.
Toiseksi uutta pakkaa avattaessa voi tehdä pienen testin, jota itse asiassa todella harva pelikortteja tasaisesti käyttävä tietää. Ensinnäkin uusi pakka on aina järjestyksessä! Kun avaat uuden pakan niin yleisesti pata ässä on ensimmäinen kortti pakan kuvapuolelta, joka tulee jokerien ja mainoskorttien jälkeen vastaan. Pata ässässä on aina ns. terävä pää ja jalkaosa. Käännä pakka niin, että pata ässän terävä pää osoittaa pois sinusta. Sen jälkeen lähde selaamaan kortteja. Jokaisessa parittomassa kortissa tämä terävä pää on samaan suuntaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että pata kolmosen keskimmäisen ”pipin” kärki osoittaa saman suuntaan kuin pata ässän kärki. Sama toistuu pata vitosessa, seitsemässä, ysissä. Myös hertat ja ristit voi tarkastaa samalla tavalla. Ruuduissa kikka toimii vain seiskalla. Jos kortit on otettu etukäteen pois kotelosta ja niitä on mahdollisesti käsitelty, niin korttien suunta on voinut muuttua.
Toinen yleinen tapa paljastaa etenkin yksinkertaisemmat merkatut pakat on niin sanottu ”pläräystesti”. Ota pakka esimerkiksi jakoasentoon käteesi, mutta laita peukalo pakan päälle ja pidä pakasta tiukasti kiinni. Tämän jälkeen toisen käden peukalolla plärää kortteja korttien lyhyeltä sivulta. Samalla keskitä silmäsi aina yhteen kohtaan taustaa. Jos silmäsi huomaavat korteissa tapahtuvan muutoksia tai pieniä animaatioita on hyvin mahdollista että pakka on merkattu.
Kolmas tapa on yksinkertaisesti kasata pakka ja kääntää se kyljelleen kiinteää alustaa vasten ja tutkailla josko korttien sivuilla näkyy pieniä ”epämuodostumia” tai muita naarmuja tai jälkiä.
Neljäs tapa on pitää silmänsä auki pelatessa ja tarkkailla muita pelaajia. Jos joku tuijottaa liian pitkään muiden kortteja on aina mahdollista, että hän yrittää huomata niistä jotain merkkejä. Luonnollisesti ei myöskään haittaa pitää huolta korteistaan ja yrittää suojata niitä mahdollisimman hyvin.
Edistyneempiä merkkaustapoja on kuitenkin lähes mahdotonta huomata paljailla silmillä, mutta toisaalta niihin törmääminen kotipeleissä on todella epätodennäköistä. On kuitenkin syytä muistaa, että niin kauan kun pelissä on rahaa, niin se vetää aina epärehellisiä ihmisiä puoleensa.
Leikatut kortit (Stripper decks) ja kyhmy pakat (Punch deal)
Pelikorttien merkkaaminen ei tarkoita välttämättä korttien merkkaamista vain niiden tunnistamiseksi. Toinen varsin yleinen tapa on leikata kortit tavallisesta poikkeavasti, jotta niitä voidaan kontrolloida tuntoaistilla. Pakan ässät voidaan esimerkiksi kaventaa leikkaamalla ne hiuksen hienosti ovaalin malliseksi jolloin huijari kykenee sekoitusvuorollaan tuomaan kortit mistä tahansa pakkaa minne hän haluaa katsomatta pakkaa. Todellisissa rahapeleissä leikatuista korteista kiinnijäämisen riski on jo suhteellisen suuri, sillä etenkin perus ”stripper deckit” ovat niin yleisesti tunnettuja, että ne soveltuvatkin paremmin lähinnä korttitemppujen tekemiseen. Tosin, etevimmät korttihuijarit pystyvät huhujen mukaan muokkaamaan tavallisestakin pakasta ”leikatun pakan” suoraan pelin tiimellyksestä. Huijareille myös myydään korttien leikkaamiseen tarvittavia erikoisia leikkureita, joilla ”workista” eli leikkauksen suuruudesta saa niin pienen, suuren tai kustomoidun kuin haluaa. Tällaisia pakkoja on perus metodin tuntevankin todella vaikea huomata.
Toinen samantyyppinen merkkaustapa on niin sanottu ”kyhmy” (punch). Tämä tarkoittaa että tiettyihin kortteihin on tehty pienellä neulamaisella laitteella sopivaan kohtaan pienen pieni kyhmy. Pakasta voidaan esim merkata kuninkaat ja ässät etukäteen juuri siltä kohdalta, mihin huijarin peukalo asettuu pakan päällä. Kortteja rehellisesti jakaessa huijari tuntee peukalollaan tämän kyhmyn aina kun kohdalle sattuu merkattu kortti, esim ässä tai kuningas. Näin huijari pystyy esim. perus Hold emissa seuraamaan jos kanssapelaajille menee taskuun ässiä tai kuninkaita. Vaihtoehtoisesti teknisesti taitava huijari kykenee tarvittaessa myös aina merkatun kortin tuntiessaan jakamaan toiseksi päällimmäistä korttia muille pelaajille ja jakaen kortin lopulta itselleen.
Joskus tulevaisuudessa ehkä enemmän asiaa valejaoista eli korttien jakamisesta päältä, pohjalta, keskeltä jne, sekä sekoittaessa huijaamisesta. Sitä odotellessa kortinpelaajille todella hyödyllinen video ehkä alan parhaalta korttienkäsittelijältä, Steve Fortelta.