EDIT 2023 Hox, tämän artikkelin informaatio on vuodelta 2016 ja ei välttämättä enää täysin paikkaansapitävää. Inflaatio on muun muassa nostanut kaiken hintaa joten tässä artikkelissa esitetyt summat eivät enää ole luotettavia.
Tämän blogin yksi luetuimmista kirjoituksista on esiintyjien laskutusvaihtoehdot. Tästä johtuen ajattelin hieman jatkaa samalla teemalla, mutta laskutusvaihtoehtojen sijaan kirjoitan hieman mitä esiintyjä voi ja mitä yleensä kannattaa laskuttaa. Selkeää suoraa numeroa ette tule tästä artikkelista löytämään, mutta toivottavasti saatte ainakin jotain ajateltavaa aiheen tiimoilta. Ensimmäisenä kannattaa vastata seuraaviin kysymyksiin;
1. Kuinka monta keikkaa olet/olette tehneet?
Jos takana on vain muutama hassu keikka, niin ehkä olisi parempi hankkia sitä kokemusta ennen kuin uudet kiiltävät bilebändin tai koomikon nettisivut ovat pystyssä? Alalla kuin alalla, kokemus on kuitenkin valttia ja siinä vaiheessa kun haluatte maksun esiintymisestänne, niin ottakaa huomioon, että myös asiakas odottaa saavansa rahalle vastinetta.
2. Onko yksikään aikaisempi tilaaja tilannut sinua/teitä uudestaan?
Jos takana on jo muutamia kymmeniä keikkoja, niin onko kukaan asiakas vielä tilannut sinua/teitä uudestaan? Tai onko joku joka on nähnyt sinut tai teidät tuollaisella keikalla, tilannut teidät omaan tilaisuuteenne sanotaan vuoden tai kahden sisään tuosta keikasta? Karkeana nyrkkisääntönä voin omasta kokemuksestani sanoa, että jos jokainen tekemäsi keikka ei tuota vähintään kahta uutta keikkaa, niin joko esityksesi taso ei ole tarpeeksi korkealla tai hinta-laatu suhde ei muuten kohtaa. Paskaakin voi myydä kerran, mutta kyllä asiakas oppii kerrasta ja ei tilaa toistamiseen.
3. Kuinka paljon sinulla on kysyntää?
Tuleeko keikkakyselyitä päivittäin, viikoittain, edes kuukausittain? Jos keikkakyselyitä tulee harvemmin kuin kerran viikossa ja kalenteri ammottaa tyhjyyttä, niin onko laskuttaminen asiakkaalta ylipäätänsä järkevää? Ehkä kokemuksen ja mahdollisesti nimen hankkiminen olisi järkevämpää? Satun tuntemaan lukuisia ravintoloitsijoita, jotka ovat kertoneet että heille tulee viikoittain kymmeniä sähköposteja bändeiltä, joista he eivät ole ikinä kuulleet, ja bändit olisivat halukkaita tulemaan keikalle heidän ravintolaansa 500-1000e korvausta vastaan. Bändeistä puhuttaessa kuitenkin bändien tulee ymmärtää, että jotta ravintolan kannattaa alkaa maksaa teistä, niin teidän pitää vetää paikalle riittävästi väkeä, joka ostaa riittävästä alkoholia, jotta ravintoloitsija pääsee edes suht koht omilleen. Vaikka toki osa ravintoloitsijoista tekee työtä ravintolassaan myös omaksi ilokseen, niin loppupeleissä siinä on myös aika monella leipä kiinni.
4. Mitä tilaajasi on valmis maksamaan ja mihin hänellä on varaa?
Tämä jakaa selvästi esiintyjiä. On tiettyjä esiintyjiä, yleensä niitä, joilla on jo pitempi ura taustalla ja nimeä, jotka eivät jousta palkkioissaan. Heillä on kiinteät lähtöhinnat ja kalenterit sen verran täynnä, että heillä ei ole tarvetta joustaa.
On kuitenkin myös yllättävän paljon esiintyjiä, joilla kalenteri on puolityhjä, mutta asenne on sama; ”Alle tämän summan en liiku…” Toisaalta on ymmärrettävää, että jossain vaiheessa tulee aika, jolloin omalle tekemiselleen ja ammattitaidolleen täytyy alkaa antaa arvoa, mutta toisaalta taas, pieni joustaminen hyvän asian puolesta ei välttämättä ole kuitenkaan pahaksi? Toisaalta voi myös ajatella, että jos esimerkiksi keikkakysely on päivälle, joka perinteisesti on tyhjillään, esimerkiksi vaikka bilebändillä tai trubaduurilla arki-illaksi, niin siinä tapauksessa tavallista pienempikin korvaus toki on parempi kuin ei mitään.
Kannattaa myös ottaa huomioon, että ihmisten maksukyky vaihtelee Suomen kokoisessa maassakin yllättävän paljon. Mitä etelämmäs mennään, sen maksukykyisempiä yritykset ja yksityishenkilöt alkavat selvästi olla, mutta luonnollisesti joukkoon mahtuu aina poikkeuksia. Sama pätee myös tilaisuuksien kokoon. 200 Hengen yritystilaisuudella on selvästi erilainen budjetti käytettävissä kuin 40 hengen koulutuspäivillä. Joskus ei ole ollenkaan väärin kysyä suoraan mitä tiedustelija on esimerkiksi valmis tilaisuudesta maksamaan eli minkä suuruinen budjetti viihteeseen on varattu? Saatatte yllättyä kuinka usein saatte suoran vastauksen.
Kannattaa myös muistaa, että Suomi on pieni maa. Aina välissä kuulee esiintyjistä, jotka laskuttivat toiselta yritykseltä esimerkiksi 800e ja toiselta vastaavasta tilaisuudesta 1500e. Sinänsä on ymmärrettävää, että esiintyjätkin pyrkivät vaan maksimoimaan tulonsa. Mutta miltä teistä tuntuu, jos haette Mustasta Pörssistä uuden puhelimen vaikka 350e ja kotona odottaa Gigantin mainoslehti, jossa sama puhelin on 250e? Menettekö Mustaan Pörssiin uudestaan? Tilaajatkin voivat helposti tuntea toisensa, joten liian suuret heitot identtisestä paketista identtiseen tilaisuuteen voivat helposti kostautua pitkällä tähtäimellä.
5. Kuinka paljon haluat tehdä keikkoja?
Etenkin uran alussa sanoisin, että on parempi tehdä paljon keikkoja ja saada paljon näkyvyyttä, kuin laskuttaa paljon ja tehdä vähemmän keikkoja. Vaikeaa tästä tekee löytää se tasapaino, jolloin kalenterissa on hyvin keikkoja ja niistä jää jotain käteenkin. Halpa ei kuitenkaan aina ole hyvää, mutta toisaalta kun kyse on esiintyjistä, niin hinta on myöskään harvoin laadun tae. Edullisemmalle löytyy kuitenkin lähes aina kysyntää kun kalliimpaa kysytään harvemmin. Tosin jos joku on valmis maksamaan reilusti, niin kannattaa ottaa huomioon, että vastaavasti samasta tilaisuudesta kilpailee luultavasti myös muita saman hintaluokan esiintyjiä.
6. Mitä kilpailijat laskuttavat?
Mikä on alan yleinen hintataso eli mitä muut alalla olevat laskuttavat? Esimerkiksi mitä muut alueen bilebändit, joilla on saman luokan kokemus laskuttavat tai mitä vaikkapa paikalliset koomikot ja taikurit laskuttavat? Jälleen, kysymisessä ei ole mitään väärää. Ette välttämättä saa suoraa vastausta, mutta ainakin oikea suunta on yleensä hyvin helppo saada selville. Alihinnoittelu on muita pitempään alalla olleita kohtaan väärin, sillä useilla voi olla elanto kiinni työssä. Toisaalta aina löytyy ihmisiä, jotka valitsevat halvimman, mutta toisaalta hinnan nostaminenkaan ei ole niin yksinkertaista kuin ehkä voisi kuvitella. Asiakas voi tuntea itsensä helposti petetyksi jos on saanut tuotteen tietyllä hinnalla pitemmän aikaa ja yhtäkkiä hinta onkin selvästi noussut. Koska kyseessä on todennäköisesti alunperinkin asiakas, joka on hakemassa vain halvinta, niin ei kannata laskea sen varaan, että hän hankkisi enää palvelua juuri teiltä, vaan hän siirtyy siihen uuteen halvimpaan. Toisaalta taas osa asiakkaista voi ajatella, että halpa ei voi olla hyvää, joten liian vähän laskuttaminenkin ei kannata. Sen sopivan keskitien löytäminen onkin vaikeampaa.
7. Onko välissä ohjelmatoimisto
Toivoisin että suurelle osalle lukijoista tämä tulee itsestäänselvyytenä, mutta jos keikka menee ohjelmatoimiston kautta, niin ottakaa aina huomioon, että ohjelmatoimisto lisää oman osuutensa hintaan. Tämä vaihtelee 15-30% välillä perinteisesti, mutta hurjimmissa tarinoissa olen kuullut tapauksista joissa ohjelmatoimisto on tuplannut esiintyjän tarjouksen tilaisuudesta.
8. Mitä, missä, milloin, kuinka pitkää?
Luonnollisesti keikkailussa vaikuttaa myös mitä pitäisi tehdä? Missä, eli pitääkö keikalle matkustaa (kilometrikulut, päivärahat, syöminen, matkaan kuluva aika), jäädä kenties yöksi (mahdollinen hotelli tai muu yöpyminen) jne? Onko keikka arki-iltana tai muuna päivänä, jolle ei ole kilpailua (Vähempikin liksa toki voittaa sohvalla makaamisen vai?) vai marraskuun viimeisenä perjantaina, joka perinteisesti on vuoden kysytyin pikkujouluilta? Kaikki nämä luonnollisesti vaikuttavat laskutushintaan ja ne kannattaa ottaa huomioon jo tarjousta laskiessa. Ei ole mitään järkeä myydä sesonkina iltoja tavallista edullisemmin syrjäseudulle kun samana iltana ehtisi asutuskeskuksissa tehdä useamman keikan, tai antaa keikalle niin alhaista tarjousta että reissusta tulee itselle hotellien ja muiden jälkeen tappioita. Alussa toki tuokin voi olla ihan ok jos tarkoitus on kerätä itselleen nimeä, mutta siinä vaiheessa kun tarkoitus on saada leipääkin pöytään ja laskut maksettua olisi hyvä jäädä jotain käteenkin…
Toisaalta näihin sisältyy myös kohta joka jakaa aika paljon ihmisten mielipiteitä, eli tilaisuuden koko. Jos kyseessä on 30 hengen tilaisuus niin suuressa osassa tapauksia voinee olettaa, että budjetti ei ole samaa luokkaa kuin 300 hengen tilaisuudessa. Mutta jos esitys on periaatteessa sama, sekä sisällöltään, että kestoltaan, niin onko selvästi suurempi väkimäärä riiittävä peruste esimerkiksi tuplahinnalle? Kuten sanoin, tämä jakaa mielipiteitä. Tunnen esiintyjiä jotka pitävät kiinni periaatteestaan, että heidän työmääräänsä väkimäärä ei vaikuta, joten taksa on sama kaiken kokoisille ryhmille, kun taas monet taas luonnollisesti laskuttavat isoilta ryhmiltä enemmän.
Kuten huomaatte laskuttaminen ei ikinä ole täysin yksiselitteistä ja helppoa, mutta toivottavasti näistä vinkeistä on jotain apua.
Moi!
Jotkut näistä sinun teksteistä vaikuttavat varsin ristiriitaisilta näin pian aloittelevan ammattilaisen, markinointia ja myyntiä harjoittaneen ihmisen silmiin.
Ammattilaistaikuri ei siis saa nuorena ja naiivina vielä löytää itseään työmarkkinoilta koska heidän tekninen osaaminen ei yksinkertaisesti vedä vertoja markkinoiden parhaimmistoon. Ainoastaan vanhana ja raihnaana sleightit jonkinlaisesti ”mestaroineena” psykoottisen harjoittelun jälkeen saa tulla sieltä komerosta näkyviin (Tai ehkä ei edes silloinkaan, kovin realistista ei ole sanoa että harjoitelkaa kunnes pääsette Engblomin tasolle ettette pilaa taikuutta muille.) Tämän jälkeen hänen tulisi tulla esiintyä puoli-ilmaiseksi jotta hän saa luotua imagoaan ja niitettyä mainetta, muttei kuitenkaan saa esiintyä liian halvalla jotteivät elantonsa taikuudella ylläpitävät ammattilaiset siitä kärsi. Yritystäkään ei ole järkevää tehdä koska kilpailua on niin paljon, parempi varmaan tehdä töitä pimeänä.
Älä ymmärrä väärin, pidän kirjoituksistasi ja niihin on mukava peilata omia kokemuksia yrittäjyydestä, mutta joitain seikkoja en voi itse allekirjoittaa, eikä sillä niin väliä, maailma on kuitenkin aika subjektiivinen paikka loppujen lopuksi. Meidän reseptit vaihtelee.
Kiitokset Riku kommenteista
Ensinnäkin artikkelia ei ole kirjoitettu taikureille, vaan yleensä esiintyjille, kuten bändit, koomikot, jonglöörit, myös toki taikurit jne.
Laskimme pari vuotta sitten että Suomessa oli karkeasti noin 90 esiintyvää taikuria. Ikäjakauma tuolloin kai noin 15-70? vuotta. Hauskaa tässä oli että JOKA AINOA markkinoi itseään täysipäiväisenä huippuhauskana taikuuden ammattilaisena. Todellisuudessa Suomessa on 15-20 kaveria jotka oikeasti saavat täyspäiväisen elantonsa taikurin hommista. Tosin, sillä kuka saa tästä leipänsä ja kuka ei saa ei ole merkitystä esityksen tason ja laadun suhteen. Lukuisat alan harrastajat, jotka eivät edes markkinoi itseään, saatika edes tee keikkaa, ovat taitavampia ja laadukkaampia viihdyttäjiä kuin osa täyspäiväisistä ammattilaisista.
Mutta se, että olet opetellut pari vuotta korttitemppuja YouTubesta tai opiskellut alaa muutaman vuoden ei tarkoita sitä, että voit joko tehdä itse, tai sijoittaa pari hunttia nettisivuihin ja alkaa myymään itseäsi ”Taikuuden ammattilaisena”. Teknisellä tasolla ei loppupeleissä ole viihdyttävyyden kanssa mitään tekemistä, koska jos tekninen taso on edes perus hyvää, siitä tulee yleisön silmissä näkymätöntä. Mutta viihdyttämistä ja esiintymistä oppii vain ja ainoastaan esiintymällä! Ja valitettavasti webcam tai Youtube kanavalle videoiden tekeminen ei kartuta esiintymiskokemusta. Joten muutamien kavereille tehtyjen koe keikkojen jälkeen itsensä markkinoiminen taikuuden ammattilaisena on minusta kaikin mahdollisin osa-aluein väärin niin alaa, kuin myös asiakkaitakin kohtaan. Et voi pistää maalarin tai puusepän sivujakaan pystyyn parin vuoden harrastuksen pohjalta ja alkaa pyytämään 500e maalauksesta tai 4500e keittiörempasta asiakkaalta? Millä ihmeellä taikureilla tai vaikkapa stand-up koomikoilla on oikeus tähän? Jatkuvasti keikoilla kuulee näistä ”alan ammattilaisista”, jotka ovat kokeneet karmeita lavakuolemia tai vaipuneet syvään keskinkertaisuuden unholaan ja yleisön silmissä nämä kaverit olivat kuulemma ammattilaisia. Jeff Hobsonilta kysyttiin aikanaan että ”kuinka minusta tulee hyvä esiintyjä?” ja Hobson vastasi; ”Tee aluksi 300 keikkaa ja tule sitten kysymään uudestaan?”. Anteeksi vain, mutta jostain ne kannuksetkin on hankittava ja se tarkoittaa että kun vihdoinkin uskaltautuu tulla sieltä kaapista ulos, niin niitä keikkoja pitää tehdä, vaikka ilmaiseksi, mutta sitä kokemusta on hankittava, ennen kuin aletaan myydä itseä samoihin tilaisuuksiin ammattilaisten kanssa.
Laskuttaminen ja verojen maksaminen ei vaadi yritystä. Itseasiassa Suomessakin on tällä hetkellä muutama täysipäiväinen, pitkäaikainen alan ammattilainen joilla ei ole yritystä 😉 Jossain täällä blogissa on juuri tuo esiintyjien laskutusta käsittelevä artikkeli jossa kerron muutamia. Nuorelle taikurinalulle yritys on vain valtava riski. Meillä on Suomessakin useita tapauksia, joissa 20-30v välillä oleva lahjakas harrastaja irtisanoutuu päivätyöstään ja heittäytyy täysipäiväiseksi taikuriksi. Tosin nämä henkilöt eivät ottaneet huomioon sitä, että jos heillä päivätöissä ollessa oli, sanotaan nyt vaikka, 40 keikkaa vuodessa, niin se että irtisanoutuu ei tarkoita sitä että keikkamäärät tuplaantuisivat itsestään ja yhtäkkiä keikkoja olisi tarpeeksi itsensä elättämiseen. Eli minun mielipiteeni on tämä, jos et kykene hankkimaan itsellesi täyttä toimeentuloa, tai hyvin lähelle sitä, esiintymällä ennen yrityksen perustamista, niin yrityksen perustaminen ja täysipäiväiseksi taikuriksi heittäytyminen ei automaattisesti sitä tule tekemään. Etenkään jos sinulla ei ole mitään tietoa myynnistä, markkinoinnista jne.
Vielä ongelmallisemmaksi tuon edellisen tekee yhteiskuntamme joka syrjii yrittäjiä suhteellisen rankalla kädellä. Yrittäjillä ei ole vuosilomia, maksettuja sairaspäiviä jne. Yrittäjä ei myöskään saa samoja sosiaalietuuksia kuin perus tallaaja. Eli jos meillä on sanotaan parikymppinen taikurinalku, joka käy vielä korkeakoulua ja hän päättää perustaa yrityksen; miten käy opintotuelle, asumislisälle jne? Tunnustan suoraan että tämänhetkisestä tilanteesta en ole varma, mutta yrittäjänä et ainakaan joku aika sitten saanut minkään sortin työttömyyspäivärahaa ja sossukin on kovin nihkeä toimeentulotukea myöntämään yrittäjille. Eli jos et saa riittävää elantoa yritystoiminnalla ennen yrityksen perustamista, niin se on aina riski pudota tyhjän päälle.
Toiminimi ei vaikuta opintotukeen/opintolainaan/opiskelijan asumistukeen (sitä en tiedä tuleeko tähän muutos kun opiskelijat siirtyvät yleisen asumistuen piiriin).
Eli ainakin toistaiseksi opiskelijana on hyvä laittaa firma pystyyn, koska niin kauan kun olet opiskelija, et käsittääkseni virallisesti voi olla työtön, jollon työttömyyskorvauksia ei muutenkaan heru ja jos samalla pystyy etenemään opinnoissa, on ainakin jonkinlainen tulo valtion puolelta taattu.