Lukeminen on taikureiden keskuudessa vähenevä ilmiö. Alalla on suhteellisen yleisessä tiedossa, että taikuuden harrastajat ovat pääsääntöisesti suhteellisen laiskoja. Harva jaksaa panostaa harjoitteluun, ostotemput jotka ”kuka vain voi oppia ilman harjoittelua” ovat myyntilistojen kärjessä ja DVD:itä ostetaan ja katsotaan lukemisen sijasta huonoon englannin kielen taitoon vedoten. Edellisen puolustukseksi täytyy toki muistaa, että lukeminenhan saattaa vaatia jopa intellektuaalista aivotoimintaa johon alkuliman tasolla oleva moderni ihminen on usein täysin kykenemätön!

Mutta vakavasti, miksi taikureiden kannattaisi lukea huomattavasti enemmän? Tehdään pieni koe. Annetaan kolmelle taikuuden harrastajalle DVD ja kolmelle taikurille kirja, joissa on kaikissa  sama temppu. Tehtävä on hyvin yksinkertainen; Kaikkien tulee opetella sama temppu. Lopputulos olisi luultavasti hyvin mielenkiintoinen. Epäilisin että DVD:ltä tempun opetelleet esittävät sen tismalleen samalla tavalla kuin DVD:llä. Mahdollisesti kaikki vitsit ja jututkin on käännetty suoraan englannista suomeksi. Mutta kirjoista oppineiden kohdalla uskaltaisin väittää, että kolmen identtisen kopion sijasta näkisimmekin kolme toisistaan eroavaa tulkintaa.

DVD:n eduksi voinee myöntää sen helppouden ja nopeuden, mutta kaikissa muissa kirja menisi varmasti ohitse. Lukemalla oppiminen pakottaa muodostamaan oman tulkinnan kokonaisuudesta. Tempun ajoitus ja rytmitys muodostuu automaattisesti lukijan itsensä näköiseksi, ei kopioksi jostain toisesta. Kirja voi myös helposti käsitellä aihettaan paljon laajemmin kuin mitä DVD ikinä kykenee. 90min DVD:n sisällön saa helpohkosti 30 Sivuseen vihkoseen, kun taas 200 Sivusesta kirjasta on useasti yritetty tehdä 4 x 2h DVD.n sarja ja silti kirjasta on jouduttu jättämään paljon pois. Kirja maksaa 40e ja DVD sarja 120e. Taloudellisestikin lukeminen on siis paljon kannattavampaa. Kirja on myös liikuteltava.

Suurin kirjojen etu videomateriaaleihin on kuitenkin minusta taikuuden teoreettinen puoli. Teoreettinen materiaali ja lähestymistapa taikuuteen loistaa poissaolollaan lähes kokonaan videomateriaaleissa muutamia harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta. Kirjoissa myös käsitellään laaja-alaisemmin esiintymistä ja kaikkea siihen liittyvää.

Seuraavat kirjat tulisi ehdottomasti kaikkien lukea:

Darwin Ortiz – Strong Magic: ”Showmanship specifically for the close-up magician” Minusta kirja  kuitenkin kuuluu sarjaan joka kaikkien tulisi lukea. Käsittelee hyvin laajasti sitä, miten saada mahdollisimman paljon irti jo osaamastasi materiaalista.

Darwin Ortiz – Designing Miracles: Pyrkii purkamaan osiin rutiinien ja temppujen rakennetta ja suunnittelua. Miten maallikot ajattelevat ja analysoivat näkemäänsä? Miten temput rakennetaan niin, että niistä saadaan maksimaalinen teho maallikoiden silmissä? Molemmat Ortizin kirjat ovat suhteellisen helppolukuisia ja ajatuksia herättäviä teoksia, joihin palaa mielellään uudelleen ja uudelleen.

Pete McCabe – Scripting magic: Paras yksittäinen kirja rutiinien ja temppujen käsikirjoittamisesta. Tulisi löytyä jokaisen taikurin hyllystä! Lähes 50 valmista esimerkkikäsikirjoitusta ja lukuisia esseitä ja ohjeita kuinka omia käsikirjoituksia voi tehdä. Laiskakin taikuri saa kirjasta 50 täysin valmista, käsikirjoitettua rutiinia joilla pärjää periaatteessa jopa loppu elämän.

Barrie Richardson – Theatre of Mind, Act 2, Curtain Call: Eivät varsinaisesti ole teoriakirjoja, mutta lisään ne listaani niiden käsikirjoitus näkökulman vuoksi. Jokainen kirjoissa oleva rutiini sisältää täydellisen viimeistellyn käsikirjoituksen joita lukemalla ja tutkimalla voi oppia todella paljon käsikirjoittamisesta ja esiintymisestä. Iso bonus tulee siitä että kirjojen rutiinit ovat pääasiassa täyttä rautaa ja näiden kolmen kirjan rutiineilla voisi helposti hankkia elantonsa lopun elämän.

Gary Kurtz – Leading With Your Head: Ehkä paras yksittäinen teos joka on kirjoitettu huomion ohjaamisesta. Käsittelee kuinka käytännössä huomiota ohjataan esiintymistilanteissa ja kuinka esitykseen lisätään käytännössä psykologisia tekniikoita vahventamaan efektejä tai piilottamaan tekniikoita. Helposti ymmärrettävää tekstiä hyvillä esimerkeillä.

Tommy Wonder – The Books of Wonder: Tommy Wonder pääsi ehkä lähemmäksi täydellistä taikuria kuin kukaan muu. Yksi syy tälle oli se, että Wonder oli tarvittaessa valmis menemään uskomattoman pitkälle rutiiniensa kanssa metodillisesti mutta myös ajatuspuolelta. Klassikko asemasta huolimatta hieman ristiriitaiset kirjat, jotka pakottavat ajattelemaan. Wonder arvostelee monia asioita todella kärkkäästi, mutta hän ei edes yritä esittää niihin ratkaisuja vaan pakottaa lukijan ajattelemaan itse. Tästä johtuen Wonderin ajatusmaailmaan sukeltaminen olisikin ehkä parempi aloittaa hänen DVD sarjansa, Visions of Wonder kautta.

Derren Brown – Absolute Magic: Kirja jossa Brown pyrkii analysoimaan kuinka close-up taikuudesta voitaisiin tehdä uskottavaa. Ei enää temppujen tekemistä vaan oikeaa taikuutta. Henkilökohtaisesti vaikea kirja koska kirjaa lukiessa tajuaa ja tiedostaa kuinka paljon omasta tekemisestä on väärin tai suoraan sanottuna paskaa… Pistää todella ajattelemaan omaa tekemistänsä. Soveltuu ehkä pitempään alasta kiinnostuneille, mutta on helppolukuisuudestaan johtuen sopiva myös muille.

Juan Tamariz – 5 points in Magic: Kirja joka käsittelee taikuuden kokonaisvaltaista esittämistä käyttäen koko kehoa kokonaisvaltaisesti esityksissä; minne katsoa, miten käyttää ääntä, miten säilyttää ryhti ja seisoa oikein. Helposti ymmärrettävää tekstiä ja hyviä esimerkkejä.

Ian Keable – Stand Up: A Professional Guide To Comedy Magic: Jos väität olevasi koominen taikuri sinun tulisi omistaa tämä kirja! Kirja on enemmänkin opas joka pyrkii opastamaan kuinka tullaan koomiseksi stand-up komiikkaa ja taikuutta yhdistäväksi taikuriksi, ilman vitsien tai muiden taikureiden persoonien ja rutiinien varastamista. Kuinka luodaan hahmo, miten kirjoitetaan vitsejä ja hauskaa materiaalia, hiotaan ja kirjoitetaan vitsejä jne.

Ken Weber – Maximum Entertainment: Julistettu jo klassikoksi ja syystä. Käsittelee ennen kaikkea esiintymistä hyvin helposti ymmärrettävässä muodossa. Asioita joita ei käsitellä juurikaan yhdessäkään taikurikirjassa; mikrofonin käsittely, äänenkäyttö, käsikirjoittaminen, seisominen lavalla, valaistus jne. Pitempään alalla olleille ehkä osittain itsestään selvyyksiäkin, mutta silti tämän tulisi löytyä jokaisen esiintyjän yöpöydältä.

Eberhard Riese – Foundations : The Art of Stage Magic by Eberhard Riese. Kirja on suunnattu pääasiassa musiikkiohjelmaa tekeville taikureille. Riese on ollut taustavaikuttajana lähes kaikissa viimeisen 20 vuoden aikana Saksasta nousseiden taikureiden ohjelmissa. Todella hyvä kirja musiikkiohjelmien luomisesta.

Michael Close – Workers 1-5: Closen kirjat eivät ole puhtaita teoriakirjoja vaan niistä löytyy valtava kasa rutiineja. Ero vastaaviin kirjoihin on siinä, että Close pyrkii purkamaan joka rutiinin osiin, pieneksi palasiksi ja kasaamaan ne siten, että jokainen pieninkin yksityiskohta on mietitty etukäteen. Kirja pyrkii siis enemmänkin selventämään ”miksi jokin tehdään niin kuin se tehdään” kuin ”miten jokin tehdään”. Closen DVD sarja on aikaisemmin mainitsemani Wonderin sarjan ohella yksi harvoja videomateriaaleja, jossa on saatu säilytettyä kirjojen teoreettinen näkökulma myös videolla.

Sitten lopuksi pari erikoishuomiota.

Jätin tietoisesti pois tiettyjä vanhempia kirjoja. Henning Nelms showmanship for magicians on yleisesti pidetty alan perusteoksena. En kuitenkaan ole kyseistä kirjaa vielä ehtinyt lukea. Dariel Fitzkeen trilogiaa pidetään myös usein todella korkeassa arvossa ja Tommy Wonder muun muassa kertoi aina luennollaan, että lähes kaikki mitä hän tiesi taikuudesta, tuli noista kirjoista. Henkilökohtaisesti olen kokenut Fitzkeen kirjat todella vaikeaselkoiseksi ja hankalahkoksi lukea. Kirjat myös ovat jo noin 50 vuotta vanhoja ja niiden ikä alkaa minusta näkyä. Henkilökohtaisesti en suosittelisi niitä hankintalistan kärkipäähän.

Ja viimeiseksi, mutta ei vähäisimmäksi… Jos Fitzkeen suosittelematta jättäminen nosti tiettyjen taikureiden niskavillat pystyyn, niin myös seuraava tulee sen tekemään. Arturo Ascanio – The Structural Conception of Magic on monien mielessä raamattuun verrannollinen teos taikuuden rakenteesta. Ascanion teoriat ja ajatukset ovat toki tavallaan jopa vallankumouksellisia, mutta kyseinen kirja ei minusta ole paras mahdollinen lähde niiden ymmärtämiselle saatikka sisäistämiselle.

Ascanio oli harrastaja… Hän ei ikinä esiintynyt elääkseen. Hän oli myös ammatiltaan lakimies. Noissa kolmessa lauseessa tiivistyy hyvin miksi en pidä kirjaa niin suuressa arvossa kuin monet muut. Se on todella raskasta luettavaa ja esimerkkejä on todella vähän. Teoreettisia termejä vilisee paljon ja uusia esitellään tasaisesti. Ja kun ottaa vielä huomioon, että kirja on käännetty espanjasta Ascanion kuoleman jälkeen, niin suosittelen tutustumaan Ascanion oppilaiden työstämään materiaaliin Ascanion teorioista, ennen kuin hyppää ilman uimataitoa ruotsinlaivalta mereen.