Kun taikurit kokoontuvat yhteen on tavallista, että he näyttävät toisilleen temppuja. Hieno temppu! loistava temppu! Wau, olen ihan pihalla! Miten ihmeessä teit tuon? Tällaiset kommentit toki pönkittävät tempun esittäneen egoa, mutta eivät auta häntä yhtään kehittymään paremmaksi taikuriksi. Sen sijaan ne voivat pahimmassa tapauksessa luoda vääriä harhaluuloja, että temppu olisi oikeasti ollut hyvä vaikka näin ei usein edes ole. Jokainen meistä lienee kohdannut taikurin joka on ollut alalla jo vuosia ja tekee korkeintaan keskinkertaista taikuutta. Hän ei kuitenkaan itse edes tiedosta tätä sillä hänen egoaan on jo vuosia sivelty vaimon/tyttöystävän/sukulaisten alaa tuntemattomien kehuilla ja kommenteilla kuinka hyvä hän on.
Päämäärättömän kehumisen sijaan tärkeämpää olisi kyetä saamaan ja antamaan rehellistä palautetta; Mistä et pitänyt tempussa? Miksi? Mikä kohta ei toiminut? Miksi? Miten voisin tehdä tästä paremman?
Ongelmalliseksi tämän tekee se, että suuri osa taikureista ei osaa ottaa vastaan rakentavaa kritiikkiä tai edes antaa sitä. Negatiivinen kritiikki koetaan usein henkilökohtaisena loukkauksena tai suoranaisena vittuiluna. Tosin taustalla vaikuttaa vuosia jatkunut valheellinen kehuminen joka tekee kritiikin vastaanottamisen mahdottomaksi. Kun jotain kuulee tarpeeksi kauan, siihen alkaa itsekin uskoa. Täytyy myös muistaa, että kritiikin antaminen on taitolaji. Esimerkiksi opettajaksi opiskelevat joutuvat opettelemaan kritiikin ja palautteen antamista. Hyvä kritiikki rakentuu yleisesti seuraavan kaavan ympärille. Ensiksi tuodaan esiin hyviä, positiivisia puolia kritisoitavasta asiasta. vasta tämän jälkeen tuodaan esiin negatiivisia puolia.
Negatiivisen kritiikin kohdalla on kuitenkin äärimmäisen tärkeää, että kritiikki on tarkkaa ja hyvin perusteltua. Miksi joku kohta ei toiminut? Miksi sitä tulisi parantaa? Miten sitä mahdollisesti voisi parantaa? Kritiikki tulisi aina pyrkiä lopettamaan positiiviseen sävyyn eli kritiikin loppuun pitäisi pyrkiä vielä säästämään jotain positiivista ja kannustavaa sanottavaa.
Kritiikin kohdalla on myös äärimmäisen tärkeää muistaa ottaa huomioon keneltä se tulee? Onko kyseinen henkilö edes pätevä antamaan kritiikkiä kyseisestä asiasta? Suosittelisinkin, että hankitte edes muutaman alaa todella tuntevan henkilön, jonka mielipiteellä on teille merkitystä ja johon luotatte. Yksi ei riitä sillä kritiikki jää liian suppeaksi ja yksitasoiseksi. Pyrkikää tasaisesti hankkimaan kritiikkiä näiltä henkilöiltä ja ennen kaikkea reagoikaa siihen. Koettakaa tehdä asian eteen jotain.
Entäs sitten maallikoilta tullut kritiikki. Jamy Ian Swiss kirjoitti aikanaan, ja Martti Vannas mainitsi asiasta myös joskus Jokeri artikkelissaan, että rehellisin tapa saada maallikoilta kritiikkiä on heti esityksen jälkeen, juosta, ei kävellä, juosta lähimpään julkiseen vessaan ja lukkiutua koppiin ja vain kuunnella. Toinen vaihtoehto on mennä paikkaan josta kuulet tupakkapaikalle, mutta sinua ei voi nähdä sieltä. Voin omasta kokemuksesta sanoa, että esitystäsi seuraavien 10min aikana saatte enemmän rehellistä kritiikkiä, kun olette saaneet sukulaisiltanne, puolisoiltanne ja muilta taikureiltanne koko elämänne aikana.
Tosin, kaikkea tätä kritiikkiä ei tulisi vastaanottaa suodattamatta, sillä maallikoilla ei ole pätevyyttä kritiikin esittämiseen. Kyseessä on vain yksittäisten henkilöiden mielipiteitä. Tosin jos joku asia tuntuu nousevan esiin useilla henkilöillä, keikasta toiseen, niin luultavasti sinulla on käsissäsi ongelma, jonka ratkaisemiseksi sinun tulisi tehdä jotain.
Kritiikkiä voi harrastaa myös ilman ulkopuolista apua, mutta omalle tekemiselleen on niin helppoa tulla sokeaksi, että rehellisen kritiikin antaminen itselleen on todella vaikeaa. Tästä huolimatta jokaisen tulisi pyrkiä kuvaamaan mahdollisimman monta keikkaansa ja nauhoittaa ne sanelukoneella myöhempää analyysia varten. Unohda kuvan tai äänenlaatu. Perus digikameralla ja kännykälläkin pystyy jo nykyään kuvaamaan 30min keikkasetin vaivatta ja täysin huomaamatta. Tämä materiaali on täysin riittävää itsekritiikin harjoittamiseen.
Kritiikki ei siis ole mikään iso paha mörkö joka pitäisi lakaista maton alle huomaamatta. Se on kehittymisen kannalta elintärkeää ja on tärkeää kyetä vastaanottamaan ja analysoimaan sitä.