Korttitaikuuden tekeminen toisille taikureille jäi Escorialissa 2015 virallisen ohjelman ulkopuolella käytyjen keskusteluiden aiheeksi, sillä virallisella osuudella aika loppui yksinkertaisesti kesken. Yleinen mielipide kuitenkin oli että taikureille esiintymistä voi lähestyä pääsääntöisesti kolmesta eri näkökulmasta.
1. Pyrkiä huijaamaan toisia taikureita.
Tämä on itse asiassa helpompaa kuin monet olettavat sillä jos maallikkokatsoja tajuaa tempusta 5% hän on mielestään ratkaissut miten taikuri tempun teki. Jos taas toinen taikuri ymmärtää tempusta 80% on taikuri hänestä huijannut häntä.
Taikurien huijaaminen on helppoa, sillä taikurit ovat oppineet että tietyt liikkeet sisältävät tietyt eleet (tell:it) jotka taikurit lähes automaattisesti tunnistavat ja tiedostavat mitä kyseisillä liikkeillä voidaan tehdä tai mitä ne saavat aikaan. Tämä johtaa siihen, että toisen taikurin huijaaminen taikurin tuntemilla tekniikoilla, ei ole usein mahdollista. Toki tälle on myös poikkeuksensa.
Yksi poikkeus on tehdä tekniikka niin hyvin, että ”tell;iä” ei ole tai käyttää toisen taikurin tietämystä häntä vastaan ja luoda vaikutelma hänen mieleensä, että käytit tiettyä tekniikkaa, vaikka todellisuudessa kyseessä on vain tapa johdatella hänet väärään suuntaan.
Taikureita voi myös huijata käyttämällä tekniikoita joita taikurit eivät tunnista tai välttämällä taikureiden tunnistamia tekniikoita kokonaan. Esimerkiksi Dani DaOrtiz kertoi että hän välttää tietoisesti perinteisiä useamman kortin käsittelytekniikoita, Elmsley ja Hamman counteja jne koska hän esiintyy niin paljon taikureille ja taikurit tunnistavat nuo tekniikat lähes maailmanlaajuisesti.
Kolmas tapa huijata toisia taikureita on käyttää ylipäätänsä metodeja joita ei yleisesti tunneta. Tällaiset metodit voivat olla esimerkiksi matemaattisia, teknisiä tai sisältää jotain ”ylimääräistä” jonka olemassaolosta katsojana toimivat taikurit eivät ole tietoisia. Suomesta Christian Engblom on erikoistunut juuri tähän viimeiseen ja Christian kertoikin että periaatteessa jos haluaa luennoida ja saada niistä edes jonkin verran voittoa, niin tehokkain lähestymistapa on huijata paikalla ollutta katsojakuntaa jollain, jonka voit jälkeenpäin selittää heille ja sitten myydä siihen tarvittavat välineet. David Stone kirjoitti Real Secrets of Magic kirjassaan täysin samasta asiasta. Tämä toimii pitkälle sillä periaatteella, että suuri osa taikureista on harrastajia, jotka esiintyvät lähinnä kärsiville puolisoilleen tai sukulaisilleen ja heillä on täysin vääristynyt kuva siitä, mikä on viihdyttävää taikuutta tavallisille ihmisille. Liian moni harrastajataikuri olettaa, että jos joku temppu huijasi häntä, sen täytyy olla viihdyttävä.
2. Tee toisien tuntemaa materiaalia hyvin tai paremmin teknisesti kuin katsojat.
Tähän tyyliin sisältyy myös materiaalin tekeminen joka on usein katsojina toimivien taikureiden oman teknisen tason ulkopuolella, eli vaikka he tietävät mitä teet niin he arvostavat teknistä taitoasi. Esimerkiksi Michael Vincentin suuri suosio viimevuosina on pohjautunut pitkälle tälle lähestymistavalle. Hän harvemmin huijaa alaa laajemmin tuntevaa taikuria, mutta hän tekee klassisia rutiineja hyvin pitkälle mietityin rutiinein ja puhtaalla tekniikalla.
Oman kokemukseni mukaan tämä ei kuitenkaan ole täysin yksiselitteistä ja muistan selvästi kun tein eräälle nuorelle ”Jonne-taikurille” 😉 suhteellisen teknisen riffle stackiin perustuvan pokerirutiinin, joka on maallikoille yksi kovimmista pokeridemoista mitä tiedän ja kyseinen henkilö sivuutti koko rutiinin toteamalla että ”Darwin Ortizin uudesta kirjasta”… Johon tietenkin jatkoin että todellakin, yksi kovimmista jutuista mitä maallikoille voit lainatulla sekoitetulla pakalla tehdä ja kyseinen henkilö vain tuumasi, että ”mutta tiedän miten se tehdään…” Tässä vaiheessa oli kysyin, vaikka tiesin jo vastauksen, että osaatko tehdä rutiinin ja sain vastaukseksi olettamani ”En…” Valitettavasti nuorilla taikureilla on tänä päivänä ikävä vääristynyt asenne, jonka mukaan tietäminen ja tekeminen ovat sama asia…
3. Tee vaikutus presentaatiolla
Tämä ajattelu pohjautui siihen olettamukseen, että viihdyttävä esitys viihdyttää myös taikureita välittämättä siitä tietääkö taikuri miten temppu tapahtuu. Tämä on totta etenkin pitempään taikuuden piirissä olleille ja enemmän esiintyneiden taikureiden kohdalla, jotka jo tiedostavat, että he osaavat tarpeeksi temppuja. He ovat ymmärtäneet että hyvästä esityksestä ja eheästä kokonaisuudesta voi oppia paljon enemmän kuin siitä tuliko huijatuksi. Valitettavasti kuitenkin monet nuoret vähemmän aikaa taikuuden piirissä olleet taikurit eivät tätä tunnu ymmärtävät.
Ja tietysti on myös olemassa Juan Tamarizin näkökulma joka lyhyesti kuuluikin ”Taikureille korttitaikuuden tekeminen ei eroa mitenkään maallikoille tekemisestä”. Tosin, pakko omien kokemuksieni pohjalta todeta, että kyllä Juanin vaihtaa materiaaliaan selvästi sen mukaan, esiintyykö hän taikureille, maallikoille vai sekalaiselle yleisölle. Mutta yhdistävä tekijä tässä kaikessa materiaalissa on tunteiden vuoristorata ja kaikki erit tunnetilat joita Juanin tarjoama matka tarjoaa. Lisää tästä tunteiden sateenkaaresta saamme joskus tulevaisuudessa lukea Juanin kirjasta ”The Magic Rainbow” jonka piti olla valmis jo vuosi sitten… Ei varmaan kannata pidättää hengitystä ennen kuin kirja on omissa käsissä 😉