Tästä aiheesta kysellään niin paljon että ajattelin kirjoittaa aiheesta laajemmin. Varoituksen sana lienee myös paikallaan, tekstiä on reilusti ja poliittisia mielipitetä ei voi aihetta käsitellessä välttää.

TAIKURIN VAPAA-AIKA

Koronapandemia on kohta kestänyt 11 kuukautta. Miten se on näkynyt minun arjessa? Tämä saattaa tulla osalle yllätyksenä, mutta vapaa-ajan osalta ei suuresti. Olen ehkä aavistuksen erakkoluonne ja en juokse baareissa tai yöelämässä. Muutenkin vietän hyvin paljon aikaa kotona. Koronatilanne täällä pohjoisessa Rovaniemellä on koko epidemian ajan ollut hyvin maltillinen ja hallittu. Esimerkiksi 60 000 ihmisen kaupungissa on pahimmillaankin ollut aktiivisena kai noin 30 koronatapausta, mutta pääasiassa on kai pysytelty alle kymmenessä aktiivisessa tapauksessa. Normaalijärkeä ja maskia käyttäen on siis täysin turvallista liikkua ulkona ja väkeä on niin vähän, että turvavälien pitäminen on helppoa. Suurimmat muutokset omaan vapaa-aikaani ovatkin aiheutuneet valtiollisista rajoituksista, joissa ei tunnuta ymmärtävän paikkakuntakohtaisia eroja, vaan päättäjien pähkinänkokoisissa aivoissa on tilaa vain pääkaupunkiseudulle. Eli jos Helsingissä on heikko tilanne, niin koko maassa on heikko tilanne.

Arjessa tämä on näkynyt oikeastaan kahdella tavalla. Ulkona syöminen on vähentynyt valtavasti ja elokuvissa käyminen on oikeastaan loppunut kokonaan. Ravintolat toki saavat olla rajoitetusti auki, mutta ainakin osassa Rovaniemen ravintoloita turvavälit ovat hieman niin ja näin ja etenkin viikonloppuisin ikkunasta sisään katsottaessa näyttää siltä, että mitään rajoituksia ei edes ole. Tosin tätä on kompensoinut Wolt, jonka palvelut ovat kyllä tulleet tutuksi, mutta valitettavasti lähes kaikki ruuat kärsivät kuljetuksesta. Kiinalaista on kyllä tullut tilattua silti usein ja vyötäröllä alkaa tuntua koronakiloja. Ah, mikä ihana tekosyy…

Elokuvateatteri on Rovaniemellä ollut pääasiassa auki ja siellä noudatetaan turvavälejä erinomaisesti. Valitettavasti kuitenkin elokuvien pääasiallisessa tekomaassa Yhdysvalloissa tilanne on niin paha, että teatterit ovat pääosassa maata kiinni. Tästä johtuen isot studiot eivät uskalla tuoda elokuviaan teatterilevitykseen ja tästä johtuen elokuvissa ei pyöri mitään minua kiinnostavaa. Tilannetta pahentaa Suomessa se, että koska elokuvateatterit pääkaupunkiseudulla ovat kiinni, niin eihän niitä harvojakaan isonrahan elokuvia voi tuoda Suomeen, koska kaikki eivät pääse elokuviin tasaisesti. Tästä esimerkkinä esimerkiksi Wonder Womanin 1984 jonka ensi-ilta oli Yhdysvalloissakin jo joulukuussa. Suomessa sitä on nyt siirretty kai jo kolme tai neljä kertaa… Tämänhetkinen ensi-ilta on kai maaliskuussa. Tosin siihen mennessä elokuvan saa jo Prismasta Bluerayna tai kuten minä tein, otin viikon ilmaisen kokeilun HBO Max palveluun ja katsoin sen sieltä. Olisin paljon mielummin tukenut paikallista elokuvateatteriyrittäjää… Normaaleissa olosuhteissa käyn siis elokuvissa 40-50 kertaa vuodessa, mutta viimevuonna 2020 kävin elokuvissa kahdesti! Nolanin Tenet oli ainut ison budjetin elokuva joka tuli elokuviin pandemian aikana ja tekijöilleen se taisi olla aikamoinen taloudellinen  floppi osittain rajoituksista johtuen. Kesällä elokuvateatterit koettivat houkutella ihmisiä elokuviin esittämällä elokuvaklassikoita. Kävin itsekin katsomassa Imperiumin Vastaiskun. Vastaavia klassikoita olisin toivonut olevan tarjolla kuitenkin paljon enemmän, mutta käytännössä niitä oli vain kourallinen. Olisi esimerkiksi ollut mukava nähdä vaikka Avatar 3D:nä, sillä silloin kun Avatar tuli elokuviin ei Rovaniemellä ollut vielä 3D mahdollisuutta.

TAIKURIN TYÖ JA KEIKAT

Mites sitten keikkatilanne? Ei hyvin… Huippuvuosina tein +100 keikkaa vuodessa. Jokunen vuosi sitten kuitenkin hölläsin työtahtia ja pudotin määrää noin neljänneksellä. Vuonna 2020 pikaisen laskelman mukaan minulla taisi koko vuotena olla 7-9 keikkaa… Koko vuotena! Viimeksi näin vähän keikkaa on ollut yli 20 vuotta sitten. Keikoista ansaitut tulot olivat noin 10% normaalista. Tätä kirjoittaessa on 2021 helmikuun alku ja keikkoja on ollut tälle vuodelle kolme. Nuokin kolme keikkaa ovat olleet pieniä 10-15 hengen ystävien tai perheen kokoontumisia. Niitä siis tekee enemmänkin rakkaudesta alaan ja ihmisten mielialan kohottamiseksi. Valitettavasti näyttää siltä, että tilanne jatkuu tällaisena ainakin syksyyn 2021 asti, ellei jopa vuoteen 2022 tällä rokotustahdilla. Ja tämä johtuu siis puhtaasti siitä, että minulta ja kollegoiltani on valtiovallan toimesta ESTETTY ammattini harjoittaminen.

Hyvä esimerkki tästä on täysin älyvapaat rajoitukset. Keväisen naistenpäivän konsertin jälkeen ei koko vuonna 2020 ole voitu osoittaa YHTÄÄN teatterissa, konsertissa tai esim stand-up klubilla tapahtunutta koronatartuntaa. EI YHTÄÄN! Aluehallintovirastot, jotka ovat pääasiassa vastuussa paikallisista rajoituksista, eivät myöskään noudata päätöksissään minkäänlaista logiikkaa tai maalaisjärkeä. Tässä muutamia esimerkkejä:

Ruokaravintolassa saa olla buffet lounas-aikaan ja 80% asiakaskapasiteetista. Eli esimerkiksi 100 hengen tilassa saa olla 80 ihmistä. Jos buffet lounaan aikana tilassa on esimerkiksi pianisti, niin rajoitukset nousevat niin että tilassa saa olla 10 ihmistä.

Anniskeluravintolassa on karaoke. Paikka on täynnä 80%. Kenelläkään ei ole maskeja, suuri osa on tillintallinpäissään ja mikki kiertää laulajalta toiselle. Mutta jos lavalle nousee ammatti tai freelancer laulaja, putoaa kapasiteetti 10 henkeen.

Viimeksi tänään mentalisti Pete Poskiparta kirjoitta AVI:n älyttömästä logiikasta Facebookissa:

Nyt mulla on omakin kokemus tästä AVI´n logiikasta. Asiakas X olisi halunnut minut esiintymään pubiinsa. Ei pääsylippuja eikä mitään erityistä. Ravintola saa olla auki ja ottaa puolet kapasiteetista sisään, mutta jos esiinnyn niin maksimi yleisömäärä onkin 10 henkeä. Perustelu oli, että esiintyminen ei ole heidän normaalia toimintaa, joten se katsotaan yleisötilaisuudeksi siitäkin huolimatta, että sinne ei myytäisi lippuja eikä tilaisuutta erikseen mainostettaisi.

Samaan aikaan esimerkiksi uskonnollisia tilaisuuksia ei rajoiteta mitenkään koska uskonnonvapaus… Ilmeisesti ammatinharjoittamisenvapautta ei Suomessa ole? Tai kauppakeskus ja hypermarket ovat joka päivä 16:00-18:00 ammuttu täyteen, mutta korona osaa tunnistaa tällaiset tilanteet tai ehkä korona onki tietoinen olento joka normaalijärkisen ihmisen tavoin tajuaa välttää ruuhka-aikoja kaupoissa?

Tapahtumia koskevat rajoitukset vielä muuttuvat täysin mielivaltaisesti, jopa parin päivän varoitusajalla, joten kukaan ei uskalla järjestää mitään. Viesti poliitikoilta tuntuu yksiselitteisesti olevan että kulttuuri- ja tapahtuma-alaa ei aidosti arvosteta ja meillä ei ole yhteiskunnallisesti merkitystä vaikka kulttuuri- ja tapahtuma-ala ovat esimerkiksi isompi työllistäjä Suomessa kuin metsäteollisuus tai ravintola-ala!

VIRTUAALIKEIKAT

Virtuaali tai etäkeikat toki olisivat olleet yksi mahdollisuus parantaa jonkin verran keikkatilannetta tässä tilanteessa, mutta niiden tekeminen olisi vaatinut isohkoja investointeja. Kamerakalusto, valot, ohjelmat joiden läpi kaikki ajetaan eivät ole todellakaan ilmaisia ja niihin saa äkkiä uppoamaan useita tuhansia euroja. Studio myös vaatisi tilaa joka maksaisi myös useita satoja euroja kuukaudessa, sillä 50 neliön kaksioon sellaista ei voi pysyvästi rakentamaan, varsinkaan kun olohuoneessa on toinenkin etätyöskentelijä. Toki olisihan se hauskaa jos taikatemppujen ohessa yleisö saisi opastusta ala-asteen koodausharjoitusten toteuttamiseen. Valitettavasti myös Telia on viimeisen yhdeksän vuoden aikana Rovaniemellä osoittanut, ettei se pysty tarjoamaan tarpeeksi vakaata kiinteää Internetyhteyttä, jotta sillä uskaltaisi lähteä usean sadan euron esityksiä vetämään.

Taloudellisesti kuitenkaan minulla ei ole ollut varsinaisesti hätää. Noin vuosikymmen sitten taikuuden legenda Paul Daniels vieraili Suomessa ja kysyin häneltä, että minkä yhden neuvon hän antaisi nuorelle itselleen taikuuden osalta? Daniels toki vitsaili ensin että älä ala taikuriksi, mutta sen jälkeen hän kertoi että kaikesta mitä tienaat, laita 10% sivuun pahan päivän varalle. Olen noudattanut tuota neuvoa ja onnekseni juuri ennen koronaa ehdin myös olla koulutusta vastaavissa päivätöissä, joten minulla oli jemmassa puskuri pahan päivän varalle.

AIKAA HARJOITELLA JA KEHITTÄÄ UUTTA

Korona aika on toki tarjonnut paljon aikaa uuden harjoitteluun, kehittämiseen ja hiomiseen. Taikuus on kuitenkin pohjimmiltaan live-laji. Rutiineja ja temppuja voi vääntää vain tiettyyn pisteeseen asti yksin, mutta valmista niistä ei saa ikinä ilman yleisöä. Kevät ja kesä menivät valtavalla innolla uutta rakentaessa ja kehittäessä, sillä horisontissa siinsi syksy jonka keikkoja ei tuolloin oltu vielä peruttu. Syyskuussa jopa hetkellisestä näytti hyvältä ja pääsi fyysisesti muutamille isommille keikoille. Uusia rutiineja oli työn alla useampia ja olohuone oli kuin räjähdyksen jäljiltä, koska prototyyppejä ja rakennustarvikkeita oli pitkin poikin. Sitten iski lokakuu ja rajoitukset vedettiin taas ylös ja pikkujoulukalenteri tyhjeni parissa päivässä kokonaan. Motivaatio työstää mitään katosi samaa tahtia kalenterin tyhjenemisen myötä.

Jos olen jotain itsestäni oppinut korona-aikana, niin sen että tarvitsen aikarajoja (deadline) ollakseni tehokas. Jos minulla on selkeä määränpää tai aika, jolloin jokin pitää olla valmiina, niin se todennäköisesti on valmiina viikkoa tai paria ennen tuota aikarajaa. Mutta ilman sitä, asia jää helposti pyörimään ja hautumaan vain ajatustasolle. Esimerkiksi tämä blogiteksti oli tarkoitus kirjoittaa jo viimevuoden puolella. Toki taikuudessa ja monessa muussa asiassa hyvin suunniteltu ja mietitty on enemmän kuin puoleksi tehty, mutta silti välissä ärsyttää kuinka tietyt temput tai rutiinit eivät ole edenneet moneen kuukauteen. Toki uuden luominen vaatii aina myös rahallisia investointeja. Koska nykytilanteen kestosta ei kuitenkaan ole tietoa, niin en ole halunnut tehdä isoja investointeja. Viimeviikolla ynnäsin juuri kasaan viimevuoden kuitit ja vähennykset verottajalle ja summa oli noin 20% siitä mitä olen keskimäärin viimeisenä viitenä vuotena käyttänyt ammattitaitoni kehittämiseen.

SUOMEN KORONAPOLITIIKASTA YLEENSÄ

Tästä eteenpäin teksti muuttuu poliittiseksi. Seuraava teksti on alunperin julkaistu jo marraskuussa Facebook työprofiilissani mutta päivitin sen ajantasalle tähän.

Koronassa ja rajoituksissa on kyse kahdesta isosta yhteiskunnallisesta asiasta joiden yhteyden ymmärtäminen tuntuu osalle vaikealta. Suuri osa, etenkään sosiaalisen median kanavilla, ei edes koeta ymmärtää laajempaa asiayhteyttä vaan jaksaa jauhaa asiasta vain yhdestä kapeasta näkökulmastaan; ”minä olen oikeassa ja muut väärässä…” Jos koronaa ja sen yhteiskunnallisia vaikutuksia tarkastelee laajemmasta näkökulmasta, niin alkaa ymmärtää kuinka isoja ja kauaskantoisia ongelmia näistä hallinnon katteettomista lupauksista ja hätiköiden tehdyistä päätöksistä tulee vielä olemaan.

Ensiksi on pakko nostaa esille ihmisten elinkeino ja työ. Pahimmat kärsijät koronasta ovat olleet matkailu ja tapahtumatuotanto. Molempien rooli täällä pohjoisessa on valtava! Tapahtumatuotantoa ei ole edelleenkään 11kk pandemian aikana noteerattu hallituksen osalta tukipaketeissa mitenkään! Kiuru meni vahingossa mainitsemaan joulukuussa, että tukia olisi tulossa, mutta hänellä oli niin kiire joululomalle, että asia tuntui unohtuvan sen aikana.

Tapahtumatuotanto työllistää kokoaikaisesti noin 20 000 ihmistä ja välillisesti 150 000. MTV:n 5.2.2021 julkaistun artikkelin mukaan, Espoon kaupunginteatterin johtaja Erik Söderblom tuo esille, että ”Esiintyvän taiteen ala työllistää väkeä neljä kertaa enemmän kuin metsäteollisuus. Tämä taitaa olla monelle yllätys. Olemme myös suurempi kuin ravintola-ala.” Turun Sanomat kirjoitti jo marraskuussa, että suurelta osalta tapahtumatuotannossa työskentelevistä ihmisistä loppuu työt ja yli 50% yrityksistä on konkurssissa kevääseen mennessä! Matkailu työllistää myös noin 150 000 (TEM) ihmistä. Välillisesti vielä enemmän. Yle uutisoi tänään 11.2.2021 että Lapin Kauppakamarin ja Lapin Matkailuelinkeinon liiton kyselystä, jonka mukaan lähes 60% matkailualan yrityksistä arvioi, ettei niillä ole mahdollisuutta jatkaa toimintaansa yli kymmentä kuukautta. Tukalinta on ohjelmapalveluyrityksillä, joista vain neljäsosa arvioi selviävänsä tätä menoa ensi talveen. Pelottavia lukuja! Hallitus kyllä järjestää hätäkokousta kun Jämsässä lopettaa paperitehdas ja 400 ihmistä menettää työpaikkansa, mutta kun puhutaan lähes sadastatuhannesta niin hyss hyss hyss… Kun siitä ei puhuta, niin sitä ei ole olemassa!

Leikitään kuitenkin optimistisia ja sanotaan että vain 50% alan yrityksistä menee nurin, työt loppuu silti varmaan noin 60-70%:lla, koska loppujen pitää kiristää nyörejä. Ja tapa jolla nämä työt loppuvat ei tunnu menevän suurelle osalle some-kommentoijista jakeluun. Suuri osa näistä ei ole ”heikosti meneviä yrityksiä” vaan täysin omillaan toimeen tulevia yrityksiä, jotka ovat tehneet normaalioloissa täysin positiivista tulosta ja työllistäneet suoraan tai välillisesti kaikkineen satojatuhansia henkilöitä. Edelleen 11kk pandemian alkamisen jälkeen, suuri osa räpiköivät pinnalla mutta osa on jo hukkunut samalla kuin hallitus tekee kaikkensa vaikeuttaakseen tai suoranaisesti kieltääkseen heitä harjoittamasta elinkeinoaan ja jättänyt täysin huomiotta heidän tuen tarpeensa. Konkurssiaalto on jo nyt väistämätön.

Tästä syntyy perus syy-seuraus suhde jota valtaosa ei tunnu ymmärtävän. Konkursseista seuraa työttömyyttä. Työttömyys johtaa suoraan tai välillisesti: Elintason laskuun, mahdolliseen kodittomuuteen, alkoholismiin, masennukseen, itsemurhien lisääntymiseen, perheiden hajoamiseen jne. Yhteiskunnalliset kustannukset tästä ovat VALTAVAT! ”Yhyy yhyy, eipä koske minua” joku jo kirjoittaa suu vaahdossa. Kyllä muuten koskee! Millä luulette että noista koituvat kustannukset maksetaan? Valtion verotulot romahtavat, kaikkien verot nousevat, kaikki maksut nousevat, valtionvelka moninkertaistuu ja edessä on lama, joka saa 90-luvun alun näyttämään pieneltä… Eli maksamaan joutuvat kaikki ja silti Suomen hyvinvointiyhteiskunta kokee valtavan kolauksen josta ei välttämättä nousta!

”Yhy yhy, menisivät oikeisiin töihin” kirjoittaa toinen säälittävä alkulima nimimerkkinsä takaa! Mistähän kuvittelette että näitä töitä revitään? Suomessa on jo nyt noin 200 000 työtöntä (Tilastokeskus). Kun lasketaan kaikki kaatuvat yritykset, niin työpaikkoja katoaa vähintään tuo määrä ja työttömien määrä tuplaantuu… Kaikille ei yksinkertaisesti ole töitä tarjolla.

Toiseksi on pakko nostaa esiin korona, eli se millä tätä kaikkea perustellaan; ”Tämä tehdään ihmisten turvallisuuden takaamiseksi”. Putkinäköiset pyrkivät väkisin vääntämään tämän muotoon terveys VS raha ja he eivät suostu näkemään tätä pidemmälle. Todellisuudessa kyse on kuitenkin myös hyvinvointi VS terveys. Nyt on menty täysin terveys edellä. Mutta jos katsotaan oikeasti julkaistuja lukuja niin herää kysymysmerkki oliko tämä oikea ratkaisu?

Ilmaantuvuus on tällä hetkellä alueesta riippuen 15-180 sataatuhatta asukasta kohti. Sairastuneita on Suomessa 49 165 henkilöä. Tartuntaluvut nykytilanteen osalta pesevät kevään luvut mennen tullen, mutta tehohoidossa on koko maassa 16 henkeä, sairaalassa osastohoidossa on 96 henkeä. Korona on myös aiheuttanut Suomessa 708 (THL) kuolemaa. Mutta ihan vertailuna, esimerkiksi 2018 kausi-influenssaan kuoli noin 400 henkeä. THL:n mukaan koronaan kuolleiden keski-ikä on myös ollut 81 vuotta ja he ovat kärsineet lähes poikkeuksetta yhdestä tai useammasta perussairaudesta. Eli jos katsoo noita lukuja, niin minusta on ihan oikeutettua esittää kysymys, että ovatko nykyiset rajoitukset ylireagoituja, ottaen huomioon se hinta mikä niistä tulevaisuudessa joudutaan maksamaan? Luonnollisesti ihmishengelle EI VOI asettaa hintaa, mutta silti pakko kysyä ovatko ainakin osa näistä rajoituksista ylireagoituja? Suomi on jo nyt vakavasti ylivelkaantunut. Onko Suomella oikeasti varaa katsoa miten pärjäämme 300 000 – 400 000 työttömän kanssa?

Marin hehkutti kovaan ääneen keväällä että yhdenkään terveen yrityksen ei anneta kaatua, mutta käytännössä tämä on osoittautunut täydeksi valeeksi. Samalla kun yhteistyökumppaneille ja tv-kasvoille suolletaan satojentuhansien tukipotteja, ovat pienet tekijät unohdettu lähes kokonaan, vaikka juuri nämä pienet tekijät ja yrittäjät ovat pitkälti suomalaisen yhteiskunnan selkäranka. Perus yrittäjä maksaa valtiolle veroja ja muita maksuja jopa tuplasti sen, mitä perus palkansaaja ja maksaa samalla valtiolle vähemmän. Koska hallitus ei ole halukas reagoimaan tähän ajoissa, niin pian kenelläkään ei tule olemaan hyvä olla.

Kaikelle tälle löytyisi toki yksinkertainen ratkaisukin, mutta se tulisi hetkellisesti ainakin kalliiksi, mutta vain rahallisesti… Tosin, nyt kun rokotuksetkin ovat jakelussa, vaikkakin äärimmäisen hitaasti, niin ehkä tämä hinta saattaisi olla kohtuullinenkin eikä uudelleenrakentamista tarvitsisi aloittaa puolesta miljoonasta työttömästä… Hallitus tosin osoitti jo syksyllä että 36 000 työpaikan luominen on sille jo liikaa joten en halua edes kuvitella tuota toista vaihtoehtoa… Ratkaisu siis olisi niinkin yksinkertainen, että Marin pitäisi sanansa eikä yhdenkään terveen yrityksen annettaisi kaatua, maksoi mitä maksoi… Pitkällä aikavälillä se tulee varmasti halvemmaksi ja luultavasti siihen riittäisi esimerkiksi 6,6 miljardia varsin hyvin…