41. Escorialin taikurikongressi järjestettiin jälleen lokakuun viimeisenä viikonloppuna Espanjassa. Olen kirjoittanut kongressista jo kolme kertaa tässä blogissa, joten kongressin historiasta tai taustoista kiinnostuneiden kannattaa lukea vanhempia posteja marraskuun alusta menneiltä vuosilta. Lyhyesti kyseessä on kuitenkin eripuolilta maailmaa vuosittain kokoontuvien taikureiden kongressi, johon pääsee vain kutsusta. Osallistuin nyt kongressiin neljättä kertaa ja olin tänä vuonna ainut suomalainen. Paikalla oli muutenkin tänä vuonna aavistuksen aikaisempia vuosia hiljaisempaa, sillä esimerkiksi Ranskan mestaruuskilpailut järjestettiin samana viikonloppuna ja osa kongressin vakiovieraista oli kisaamassa Ranskassa.

Escorialin kongressista on sinänsä hieman outoa kirjoittaa tällaisessa kaikille suunnatussa blogissa muutenkin, sillä en usko että kongressin aiheet juurikaan kiinnostavat taikuutta harrastamattomia. Mutta toisaalta taas en halua kovin avoimesti kirjoittaa kongressissa käsitetyistä asioita ja salaisuuksista julkisessa kirjoituksessa, joten taikuritkaan eivät saa isommin tästä irti.

Tämän vuoden Escorialin aiheina olivat; amerikkalainen taikurimestari John Carney ja hänen taikuutensa, espanjalaiset taikuuden merkkihenkilöt ennen 1900-lukua, pelikorteilla tapahtuvat korttien niin sanotut värinvaihdot (color changes) sekä nousevat kortit (rising cards). Olin itse osana työryhmää joka luennoi John Carneyn korttitaikuudesta sekä pidin laajemman yksilöluennon omasta nousevien korttien versiostani.

Kongressi aloitettiin espanjalaisilla taikuuden merkkihenkilöillä. Perinteisesti aiheet jotka ovat puhtaasti puhepainotteisia menevät minulta osittain ohi, sillä ymmärrän espanjaa vain heikohkosti, ja tämä ei ollut poikkeus. Aihe oli kuitenkin onneksi suhteellisen nopeasti käsitelty ja seuraavaksi aloimme käsitellä nousevia kortteja. Aihe osoittautui todella laajaksi ja käsittely kesti Suomen aikaan aamu kuuteen. Oma osuuteni oli noin neljän aikaan aamulla, yllättävänkin virkeälle yleisölle, ja opetin ensimmäistä kertaa oman versioni tempusta kaikkine yksityiskohtineen. Vastaanotto oli todella lämmin ja sunnuntai-iltaan mennessä kuulin monelta, että versioni oli ollut heille tämänvuotisen kongressin kohokohta. Olen myös kirjoittanut versiostani pienen kirjan, joka on tällä hetkellä oikolukukierroksella ja se tullaan julkaisemaan taikureille tulevaisuudessa.

Lauantain aiheena oli John Carney joka ei valitettavasti päässyt fyysisesti paikalle teatterikiinnityksestään johtuen, mutta nykyteknologia mahdollisti herran mukana olon Skypen välityksellä. Videoluennon kautta Carney pystyi luennoimaan paikallaolijoille ja ottamaan osaa keskusteluun sekä vastaamaan kysymyksiin aivan kuin hän olisi ollut läsnä. Tosin lopuksi Carney lupasi, että ensi vuonna hän tulee paikalle varmasti henkilökohtaisesti. Carneyn materiaali oli minulle mielekäs kurkistus taikurinurani ensimmäisiin vuosiin. John Carney oli iso nimi jo 1990-luvun alkupuolella ja hänen VHS videonsa olivat yksiä ensimmäisiä taikuuden opetusvideoita jotka hankin. Vuosien saatossa olen unohtanut suuren osan noiden videoiden sisällöstä, mutta kongressi osoitti, että ehkä olisi aika kaivaa nuo videot jälleen esiin. Sen verta kaupallista ja hyvin rakennettua Carneyn taikuus oli. Lauantain yön huipensi perinteinen gaala jossa esiintyjät eripuolilta maailmaa pääsivät esiintymään kolleegoilleen. Parituntiseen mahtui taas todella paljon laadukasta taikuutta.

Sunnuntaina käsiteltiin sitten vielä pelikorttien värinvaihtoja ja päätettiin että vuoden 2017 teemana tulee olemaan Etelä-Amerikkalainen korttitaikuus, pelikorttien historia, Erdnase Expert at the card table kirjassa esiteltyjen uhkapelitekniikoiden hyödyntäminen korttitaikuuden tekemisessä sekä pelikorttien naamioiminen ja suojavärjäyksen käyttäminen korttitempuissa. En ala tuota viimeistä sen kummemmin avaamaan, taikureille se aukenee tuostakin.

Henkilökohtaisesti kongressi oli minulle antoisin Escorial johon olen osallistunut. Opin kaikista käymistäni kerroista eniten ja muistivihkoon tuli todella paljon käyttökelpoisia ideoita ja valmiita temppujakin. Ehkä pienemmästä osallistujamäärästä johtuen myös ehdin tutustua paremmin moneen taikuriin, joiden kanssa ei ole aikaisempina vuosina ehtinyt tutustua. Aina yhtä hauskaa kuinka yksi korttipakka voi yhdistää ryhmän toisilleen tuntemattomia ihmisiä, jotka eivät edes puhu yhteistä kieltä, mutta joita kaikkia yhdistää rakkaus taikuuteen.