Escorial ”Jornadas Cartomágicas” (Days of Card Magic) on vuosittain Madridin pohjoispuolella olevalla San Lorenzo de El Escorialin itsehallintoalueella järjestettävä taikurikongressi, jonne kutsutaan noin 50 korttitaikuria eripuolilta maailmaa keskustelemaan ja opiskelemaan korttitaikuutta akateemisista lähtökohdista. Tänä vuonna osallistujia oli Italiasta, Espanjasta, Saksasta, Ranskasta, Sveitsistä, Unkarista, Englannista, Suomesta, Yhdysvalloista, Japanista, Brasiliasta, Kolumbiasta ja varmaan unohdin ainakin pari…
Akateemisen kongressista tekee lähestymistapa. Edellisen vuoden lopuksi päätetään ennalta sovitut aiheet, joita osallistujat tutkivat seuraavan vuoden ajan eri näkökulmista ja lähteistä. Itse kongressissa sitten löydökset puretaan esitelmien ja ryhmäkeskusteluiden muodossa. Kyseessä ei siis ole perinteistä luennointia, vaan kuka vaan voi koska vain hypätä lisäämään keskusteluun jotain aiheeseen liittyvää. Tämä tekee Escorialista täysin ainutlaatuisen taikurikongressin. Päämääränä on parantaa taikuuden laatua maailmanlaajuisesti, joten käsitellyt aihepiirit ja tulokset joihin päädytään eivät ole mikään salaisuus, vaan tietoa tulee jakaa. Tosin tietoa tulee niin paljon, että sen tiivistäminen lyhyessä artikkelissa on lähes mahdotonta, joten tämä jää vain pintaraapaisuksi. Tänä vuonna aiheina olivat Jack Merlin ja Derek Dingle, erilaiset forcet, maallikoiden tuntemat korttitemput sekä korttitaikuuden tekeminen toisille taikureille.
Jack Merlinin kirja ”And a pack of cards” (1927) on pienimuotoinen klassikko korttitaikuudessa. Kirja kasaa yhteen aikaisemmin Merlinin julkaisemat kolme pientä luentolehtistä; Merlin’s Master Manipulations, Merlin at the Card Table ja Merlin’s Master Miracles. Kirja oli aikanaan huomattavasti aikaansa edellä ja valitettavasti se on jäänyt vähemmälle huomiolle verrattuna esimerkiksi Erdnaseen tai Expert Card Techniqueen, joka on sääli, sillä esimerkiksi jälkimmäiseen on päätynyt paljon materiaalia Merlinin kirjasta sellaisenaan ilman lähdeviittausta. Merlin oli myös täysipäiväinen ammattilainen, joten kaikki mitä kirjassa on julkaistu, on edelleen tänäkin päivänä täysin käyttökelpoista materiaalia. Kirjan löytyy useammastakin verkkokaupasta muutaman euron hintaan.
Englannissa syntynyt, mutta sittemmin amerikkalaistunut, Derek Dingle oli oman aikansa legenda joka tuli kuuluisaksi siitä, että hän kykeni tekemään lähes kaikki tuohon aikaan julkaistut vaikeatkin tekniikat virheettömästi ja hänen materiaalinsa oli joissain tapauksissa äärimmäisen teknistä. Dinglellä oli myös taipumus huijata taikureita virtuoosimaisella taidollaan sekä rutiineilla, joissa oli useasti lukuisia eri valelopetuksia (climax) ennen varsinaista loppua. Dai Vernonin kerrotaankin naureskelleen aikanaan että ”If I could climax as many time as Derek Dingle trick I would be very happy man”… Dingle oli kuitenkin aikanaan myös yksi New Yorkin kiireisimpiä taikureita maallikoille ja hän esiintyi paljon esimerkiksi messuilla ja oli myös yleinen vieras 1970-luvulla Yhdysvaltain TV:ssä. Dinglellä olikin maallikoille täysin oma repertuaari kuin se mitä hän esitti taikureille. Valitettavasti Dingle oli myös yksi monista ammattiesiintyjistä jonka viina ajoi ennenaikaisesti hautaan.
Richard Kaufman on julkaissut Dinglestä kirjan ”Complete works of Derek Dingle” (1982). Kirjan nimi on kuitenkin harhaanjohtava, sillä Harry Lorayne julkaisi jo 70-luvulla Dinglen ensimmäisen kirjan “Dingle’s Deceptions with Coins and Cards” (1970). Dinglen tuotoksia on myös ahkerasti alan lehdissä ja noissa julkaistuja rutiineja ei löydy Kaufmanin opuksesta. Dinglen kuoleman jälkeen hänen ystävänsä Simon Lovell ja Rick Marotta kasasivat yhteen myös kirjan Dinglen maallikoille tekemästään materiaalista ”Derek Dingle’s Last Notes”. Lukuisissa nykypäivänä kiertävissä rutiineissa on edelleen havaittavissa vaikutuksia Derek Dingleltä. On huomion arvoista, että taikureiden tekniikka on kehittynyt huomattavasti viimeisen 40 vuoden aikana ja vaikka Dinglen rutiinit ovat edelleen vaativia, niin ne ovat tänä päivänä huomattavasti lähestyttävämpiä kuin mitä ne olivat aikanaan.
Escorial 2015 toinen aihe oli maallikoiden tuntemat korttitemput kuten 21 kortin temppu, majatalo, neljä rosvoa, taikurin valinta, 7+8/8+7 jne. Nämä ovat usein temppuja joista taikuritkin ovat aloittaneet mutta taitojen kehittyessä ne on korvattu paremmaksi oletetuilla variaatioilla tai rutiineilla. Tämä on sinänsä sääli, sillä korvaamisen sijaan näitäkin rutiineita olisi voinut lähestyä toisin ajattelemalla että miten voisin soveltaa uutta oppimaani näihin vanhoihin temppuihin ja tehdä niistä parempia. Tästä näkökulmasta aihetta lähestyttiin Escorialissa ja aihe osoittautui äärimmäisen antoisaksi ja muistikirja sai sivutolkulla uusia ideoita, rutiineja ja ajatuksia. Noita on kuitenkin mahdotonta lähteä avaamaan tässä sen enempää, sillä asiaa riittäisi kokonaiseksi päiväksi. Mielenkiintoisena harjoituksena kannattaa muistella omia ensimmäisiä oppimiaan korttitemppuja ja kokeilla millaisia niistä saisi nykypäivän taitotasolla.
Kolmantena aiheena olivat forcet joiden käsittelyn aluksi Juan Tamariz kertoi, että suurella osalla taikureista on aavistuksen kapeakatseinen asenne forceja kohtaan. Liian monet ajattelevat että niitä käytetään vain erilaisissa ennustuksissa. Tämä on kuitenkin täysin väärä asenne, sillä periaatteessa forceja käyttäen voidaan toteuttaa lähes mikä tahansa korttiefekti kuten vaikka kortin muuttuminen, transpositio, paikan vaihto, katoaminen, ilmestyminen jne.
Käsitellyt forcet jaettiin kahteen osaan; mekaanisiin ja verbaalisiin/psykologisiin. Mekaanisilla tarkoitetaan forceja joissa on käytössä fyysisiä esineitä kuten vaikka pelikortit tai vaikka nopat ja niitä sekä eri tekniikoita käyttäen saadaan katsoja päätymään tiettyihin lopputuloksiin. Verbaalisissa forceissa taas kyse oli psykologiasta, todennäköisyyksistä tai ihan vain sanoilla katsojan ohjaamisesta haluttuun lopputulokseen. Jälkimmäisissä on tapahtunut valtavasti kehitystä viimeisen 20 vuoden aikana, mutta valitettavasti ensimmäisissä ajatteleminen on hieman jämähtänyttä. Toki taikurit yrittävät koko ajan keksiä uusia tapoja saada katsojat valitsemaan se tietty kortti uudella tavalla, mutta pääasiassa tämä on johtanut vain vanhojen tapojen variointiin sillä seurauksella, että usein nämä variaatiot ovat heikompia kuin niiden alkuperäiset lähteet, joista variaation keksinyt taikuri on harvoin edes tietoinen. Silti fyysisten forcejen kohdalla tuli vastaan lukusia hyviä pieniä yksityiskohtia, joiden avulla jo kaikkien tuntemistakin forceista saa aavistuksen vakuuttavempia. Opin myös että on täysin mahdollista saada toinen maallikko tekemään lähes varma fan force toiselle maallikolle taikurin ollessa eripuolella huonetta tai saada maallikko forceamaan itselleen vakuuttavasti kortti tai paikka pakassa taikurin ollessa kokonaan tarvittaessa eri huoneessa. Molemmat tekniikat on julkaistu, kirjoissa jotka ovat lähes 100 vuotta vanhoja… Mutta taikurit jaksavat silti kysyä vain ”Mikä on uutta?”…
Parhaan materiaalin Escorialissa näkee kuitenkin usein virallisten sessioiden ulkopuolella. Niin kävi myös tänä vuonna. Usein kyseessä on tekniikoita, temppuja tai materiaalia, joka on tulossa ulos vasta seuraavan parin vuoden aikana tai kyseessä voi olla myös julkaisemattomia rutiineja, joita ei ole tarkoitettu julkaistaviksi. Tätä materiaalia koskee yleisesti sovittu sääntö, että siitä ei laajemmin puhuta tai sitä ei näytetä toisille taikureille ennen kuin tuote on julkaistu.
